Blogi jatkuu osoitteessa:
http://oliverjaviljami.blogspot.fi/
Arkimöllöttelyä
Tällä viikolla ei paljon olla muuta tehty kun möllötelty. Minäkin sairastelin kotosalla maanantain ja tiistain niin totta tosiaan oltiin ja möllöteltiin mussukoiden kanssa! Olipa ihanaa kun oli sohvalla lööbausseuraa :).
Mutta mitä mitä mitä…mitä kummaa mun peiton alla tapahtuu 😉 ? Vai onko mulle kasvanut vatsaan häntä…?
….hähäää….se olikin OLIVER!
Olis mulla ollut vielä muutama kuva lisääkin, mutta nyt tästä blogista loppui tila. Kuulemma ei enää ainuttakaan kuvaa. Nyt riitti! XD Täytyypä viikonlopun yli pohtia, missä osoitteessa jatkuu Oliverin ja Viljamin seikkailut (?) ja möllöttelyt. En kuitenkaan halua vanhoja postauksia poistaa, tämä blogi kun minulle itselleni toimii samalla kissa-päiväkirjana. Kiva välillä palata pentuaikoihin tai ihailla kesää ja kissoja 😉 .
Lomailu päättynyt ja kotiin palattu :)
Palailin myöhään lauantaina illalla kotiin etelästä. Kissat sain kakkos-hoitopaikasta sunnuntaina. Mussukat oli ensin vajaan viikon Tuomarilassa ja loppu viikon toisessa hoitopaikassa. Tässä saamiani kuvia siitä jälkimmäisestä hoitopaikasta:
Näihiin unisiin tunnelmiin jäädään odottamaan uutta kuvasatoa tältä viikolta. Täytyykin kaivaa kamera matkalaukusta otoksia varten 🙂
Eip täs..
Joo, eipä tässä tosiaan taas mitään ihmeempiä.. Ollaan oltu vaan ja mällötelty. Ainakin siis noin niinkun mussukka-näkökulmasta. Yksi Oliverin kestosuosikeista on valuvan hanan tuijottelu:
Ja juttu, mitä missään kissakodissa ei tapahdu, on kerjäys. Kissathan ei kerjää. Ei. Näin muistan lukeneeni teininä jostain lehdestä. Siinä jutussa taisi lukea niin, että se mikä erottaa kissat koirista on, että koirat piereskelee ja kerjää – kissat ei osaa tehdä kumpaakaan 😀 . Hahahaaa….kuinka saattoikaan kirjoittaja olla väärässä!
Nyt alkaa sitten reilun viikon päivitystauko. Minä suuntaan lauantaina etelään. Kissat lähtevät perjantaina mummilaan hoitoon. Täytyy heitä muistuttaa, että ottaisivat mahd. paljon kuvia, niin on sitten jotain päivitettävää kun reissusta kotiudun.
Viljamini
Mussukat oli la-su hoidossa, joten kuvia en ehtinyt juuri saada. Ainoastaan parit kuvat Viljamista..
Olin torstaina ostanut uuden kahvinkeittimen ja perjantaina töiden jälkeen pääsin sitä + itse jauhettua kahvia vihdoin testaamaan. Kahvinkeittimen laatikko oli tietysti kissojen mielestä ihan ykkösjuttu!
Ja perjantaina illalla rentouduttiin telkkaria katellen. Tai siis minä katsoin telkkaria, mussukat torkkui vieressä.
Eipä siinä siis muuta. Mikäli alkaneella viikolla tulee ei-niin-kylmiä -päiviä, ajattelin kokeilla josko mussukoita ulkoilu hotsittais. Mutta katsotaan kuin käy..
Kukkuu!
Kuvamateriaali on taas jäänyt säälittävän heikoksi. Pitäisi hankkia semmonen kaulassa kannettava kamerapussi 😉 niin olisi kamera aina mukana.. Mutta, tässä muutamat kurkinnat ja urkinnat..
Valtias-Viljami keittiön kaappien yllä tarkkailemassa valtakuntaansa:
Ja Kuningas-Oliver samoissa puuhissa:
Ja sitten tää Viljamin hattutemppu…tai hattuhyllytemppu 🙂
Loppuun vielä pari videoa, joissa ei oikeestaan tapahdu mitään ;). Molemmissa Viljami pesee Oliveria <3 = video1, video2.
Aarre!
Lauantaina Viljami löysi iiihanan aarteen. Olin vihdoin ja viimein löytänyt kaupasta kuivattuja herkkupaloja ja Viljamin tuskainen harkuttomuuskausi sai vihdoin päätöksen! Löysin Cittarista sellaisia Bilanxin purtiloita, joilla on tosi härski hinta. Mutta mitäpä en mussukoideni eteen tekisi ;). Ja ilmeisesti tämän purtilon paperikansi oli unohtunut pöydälle purkin avaamisen yhteydessä, ja sieltä Viljami kävi nappaamassa rakkaan aarteen mutusteltavakseen:
Sunnuntaina katsottiin yhdessä telkkaa, ennen kun taas lähdettiin Tuomarilaan käymään.. Joskin Viljami taisi Mentalistista olla sitä mieltä, ettää kiinnostaa ”tosi paljon”. Tai ainakin oma takapuoli kiinnosti enemmän 😉
Tuomarilailusta sain vain pari hassua kuvaa Viljamista:
Ja illalla oli kiva mennä nukkumaan, kun siellä jo odotteli mussukka-Viljamini <3
Uusi vuosi!
Vuosi vaihtui hilpeissä merkeissä. Meillä oli monta leikittäjää Oliverille ja Viljamille 🙂
Ja niin vuoden kuin kaudenkin viimeiset kuusikiipeilyt tuli suoritettua.. (Perjantaina kuusi väistyi uuden vuoden alta pois ja jää odottamaan vuoden 2015 joulukuun ensimmäistä päivää 🙂 ).
Torstai oli laiska päivä ja se me kaikki 3 käytettiin makailuun ja lepäilyyn 🙂
Paluu jouluun
Koska minä olin viikonloppuna niin onnettoman saamaton, etten edes uudella kamerallani saanut ainuttakaan mussukkakuvaa, on palattava muutama päivä taaksepäin, jouluun. Muutaman kuvan löysin kännykästäni. Oliver bongaili lintuja tiiviisti ja keskittyneesti:
Viljami avusti serkkua lahjojen avaamisessa (tai narujen pureskelussa – sama asia, eikö 😉 )
Ja tässä ne muutamat kuvat pisimmältä, eli 7 min ulkoilureissulta:
Uutta vuotta ja uusia kujeita odotellen 🙂
Joulu vol.II
Joulun vietto Tuomarilassa jatkuu. Aattona avattiin yhdessä paetteja:
Oliver ja Viljami sai multa lahjaksi paketillisen raakaa kanaa. Sitä vedettiin aamusta alkaen. Eikä riittänyt iltaan saakka. Lisäksi joulupukki toi pussillisen kuivattuja kanapaloja sekä kummi-Anulta ison kansan herkkutikkuja! Ei riemulla rajaa 😀
Ihmisväelle joulupukki toi mm. palapelin, jonka kokoamisessa erityisesti Oliver oli suuri apu..
Onneksemme aito joulukuusi ei ollut yhtä puoleensa vetävä kuin oman kodin tekokuusi. Se (aito kuusi) sai siis olla rauhassa. Kyllä mussukat haistelemassa kävi, mutta ei tainnut edes yrittää siihen kiivetä.
Jouluviikolla yritin kolmeen otteeseen ulkoiluttaa kissoja. Ensimmäinen kerta kesti arviolta n.5 sekuntia. Toisella kerralla lähdin Viljamin kanssa kaksin. Pakkasta oli n.-13 eli kovin kauaa en olisi edes uskaltanut Viljamiparkaa ulkoiluttaa. Mutta oltiin me kuulemma 7 minuuttia (Maarit oli ottanut aikaa 😉 ). Kolmas kerta oli verrattavissa ensimmäiseen. Minuutin verran taisi mussukat tareta. Sain sentään muutamat kuvat otettua:
Ja näihin tunnelmiin päätämme joulun vieton Tuomarilassa. Viikonlopuksi suuntaamme kotiin.
Joulunvietto on alkanut :)
Aloitimme nyt Oliverin ja Viljamin kanssa virallisesti joulunvieton saapumalla Tuomarilaan vanhempieni luokse. Kissat on ollut suurena apuna joulukoristeluissa ja erityisesti kuusen koristeluissa ;).
Tuon enempää en itse koristeluprosessista ja apureista saanut. Apurit oli kameralle liian liikkuvia ja jouduin itsekin keskittymään koristeluun, en kuvaamiseen.
Tähän mennessä suurin hitti on kuitenkin ollut lahjanarut! Viljami bongasi takan edestä pari pakettia ja oli sitä mieltä, että toinen niistä kuuluu hänelle..
Muuta asuntoa koristeltaessa Oliver löysi itselleen omaksi pesäkseen koristeiden säilytys”pussin”:
Pesän vapauduttua myös Viljami kävi kokeilemassa:
Eipä tässä tällä erää sitten muuta kuin jouluruuan ja joulupukin odotusta.. 😉
Joulukuu on pop!
Uskoisin, että joulukuu on varmaan Oliverin ja Viljamin mielestä yksi parhaista. Tähän riittää syitä: herkku-joulukalenteri joka aamu (mussukat ei vielä tiedä, että ilo loppuu 24 päivän jälkeen..), uusi lelu-/kiipeilypuu (alias joulukuusi), lahjojen paketointia ja muita hauskoja aktiviteetteja.. Kaikki kissaperheet varmasti tietävät saman: lahjoja ei ole mahdollista paketoida ilman kissa-apulaisia. Eikä paketeista ole mahdollista saada sellaisia, joissa kissa-apulaisen hampaiden tai kynsien jälki ei näy.. Nyt päästiin jo paketoimaan ensimmäinen lahja:
Myös lahjanaru sai kovaa kyytiä. Oli pakko antaa Viljamille (tuossa ylhäällä pakettiin menossa Oliver 😉 ) oma pätkä narua pureskeltavaksi, jotta sain pakettiini laitettua toisen pätkän samaa narua.. Mutta tuon kissa+naru -yhdistelmän suhteen on oltava todella tarkka. Huomasin, että ainakaan Viljami ei vain pureskele narua, vaan ihan yrittää syödä ja niellä! Onneksi tajusin tämän ja vedin narun Viljamin suusta pois ajoissa. En ymmärrä mikä tuossa narussa kissoja viehättää???
Mussukat sai myös synttärikortin alkuviikosta meidän kasvattajalta, poikien italiaano-isän kotoa:
On muuten joulukorttejakin saatu, siis kombinaatio minä+Oliver+Viljami! Jostain kumman syystä kaikille ystävillenikin on selvää, että Oliver ja Viljami on perheeni täysiarvoisia jäseniä ;). Mutta jälleen on palattava joulukuuseen. Vaikka se on jatkuvasti vino, koristeita lattialla, kynttilät sojottaa eri suuntiin jne. niin minun mielestäni se on paras kuusi! Oliver ja Viljami tuntuu kuusesta nauttivan niin kovasti. Kuusi on pop ja siitä on moneksi: kiipeilytelineeksi, leikittäjäksi, metsätunnelman luojaksi ja vaikka mihin muuhun!
Kuusen ei ollut tarkoitus jäädä noin kaljuksi.. Mutta jos se tuollaisenaan kelpaa mussukoille, kelpaa se myös minulle 🙂
Ahkerat kyläilijät
Viikonloppu meni taas varsin mukavasti. Lauantaina ohjelmassa oli ruuanlaittoa ja karjalanpiirakan leivontaa. Sunnuntaina oltiin jälleen kerran Tuomarilassa kylässä. Mutta tätä kaikkea ennen vielä pari kuvaa totrstai illalta, kun Oliverin kanssa siivottiin kaappeja:
Lauantailta onnistuin myös saamaan vaan pari hassua julkaisukelpoista kuvaa. Tässä pari hyvätapaista kissaa 😉
Viljami voitti ja sai söpöydellään tahtonsa läpi. On toki täysin normaalia ruokkia kissaa ruokapöydässä omalla haarukallaan, kuten kummi-Anu 😉 Hihihiiii… Mua nauratti. Ei aina tartte olla tiukkis tapojen suhteen (aina = koskaan ?).
Piti tietysti myös ottaa kuva Oliverista ja kuusesta. Ehkä huumori loppuu jossain vaiheessa, mutta ei vielä. Toistaiseksi se on edelleen söpöä ja hauskaa.
Tässä myös videoklippi Oliverista samaisessa kuusessa kiipeilemässä.
Sunnuntaina Tuomarilassa leivottiin pipareita. Oliver toimi tuttuun tapaan virallisena valvojana. Hieman tosin pahoitti mielensä, kun leipureista yksi oli sitä mieltä ettei tarkkailua tarvitse suorittaa pöydällä istuen. Että tuolilla piti raukkaparan päivystää..
Perus settiä
Nyt kyllä on multa aika heikko esitys. Se viikon ainoa tapahtuma jäi kuvaamatta =/. Kyläiltiin kummi-Anulla, enkä tajunnut ottaa yhden ainutta kuvaa! Noloa! 😉 Ja noin muuten viikko tähän saakka on ollut aika perussettiä. Kuvasaldo on heikko. Huono.
Kuusi on edelleen pop. Siinä voi (voi ken voi) kiipeillä ja sen alla voi pieni metsäkissa istuskella.
Muuta raportoitavaa ei taida olla. Kuusi ei ole vieläkään kaatunut. Vinossa se tuntuu olevan joka päivä töistä tullessa tai viimeistään illalla ennen nukkumaan menoa. Parhaassa tapauksessa sekä että. Jotain elämää siellä siis tapahtuu ;).
Tekstin täytteeksi perus-kauraa, syömistä ja juomista:
Oliver sai älynväläyksen, päässä syttyi lamppu.. Hihihiii…. 😉
