Koviskissat!
Ollaan taas ahkerasti ulkoiltu melkeen joka päivä. Ihan siis tunnin ”lenkkejä” tehty. Viljami oikein vaatii tätä joka päivä. Ensin aamulla kyselee josko vaikka takapihalle pääsis? Sitten illalla kun tulen kotiin, alkaa valituskonsertti. Viljami kulkee mun perässä maukuen ja jos otan edes askeleen eteistä kohti, molemmat kissat juoksee ulko-ovelle maukumaan. Hyvä, että itse saan välipalaa syödyksi, ennen kuin nuo karvahirviöt saavat tahtonsa läpi jatkuvalla mau’unnalla ja minä myönnän tappioni: me lähdemme ulos. Tässä tämän viikon reissuilta:
Ja kuten otsikko kertoo, niin varsinaisia koviksia näistä pienistä mussukoista on tullut. Enää koirat ei ole ihania. Ne on aika tyhmiä. Erityisesti Oliver on päättänyt näyttää koko maailmalle, että HÄN ei koiria pelkää ja turpaan tulee jos kosket (siis koira) ! Kun koira lähestyy, Oliver istahtaa alas ja jää ylväänä tuijottelemaan. Istuu siinä hievahtamatta, ja jos utelias koira tulee lähelle, alkaa ensin murina. Sitten nousee karvat pystyyn, alkaa sihinä ja viimeiseksi hän nousee takatassuille ja tekee uhaavan hyökkäysliikkeen. Mutta HÄN ei pakene! Toistaiseksi kaikki koirat on tajunnut poistua, mutta kai tässä pitää itse vähän ruveta portsariksi ettei vaan mitään satu kellekään..
Löydettiin ihanan pehmeää multaa, johon kait yritetään nurmikkoa istuttaa. Oliver ja Viljami avuliaasti käy aina kuopsuttelemassa ja luomu-lannoittamassa näitä uusien, tulevien talojen nurtseja 😉
