Auringon pilkahdus!
Lauantaina oli niin kaunis ilma, että kirpputorilta kotiuduttuani päästin kissat takapihalle. Sen verran monen tunnin seisoskelu vei voimia ettei huvittanut pihaa pidemmäksi lähteä kävelylle. Viljami olisi kyllä tainnut haluta omaa pihaa kauemmaksi, kun noilta pakoyrityksiltä ei säästytty.. Valjaat ja narun rajallinen pituus tietysti päätti pakoyritykset naapurin aidan tuntumaan. Aidan alihan Viljami pääsee toisten naapuriemme pihalle. En ole saanut tilkittyä Viljamin kaivamaa ”tunnelia”. Oliver oli aika kiltisti. Uskoo kun kieltää jos lähtee aitaa pitkin kiipeämään.
Kuningas-Oliverin suosikkipaikka, edelleen:
Huomasin, että joka kerta kun kielsin Viljamia kaivautumasta naapurin puolelle, Viljami loukkaantuneena tuli ovelle ja pyrki sisään. Että jos ei saa tehdä mitä haluaa, niin ei sitten tehdä mitään! En avannut ovea kun tiesin ettei Viljami oikeasti sisään halunnut. Osoitti vaan mieltään. Eikä Viljami kovin kauaa ovella kökötellyt. Aika pian aina innostui jostain näkemästään ja lähti pihaa haistelemaan (tai uudelle pakoyritykselle 😉 ).
Alakerran kissatelkkarista on parhaat näkymät lintupuuhun!
Tässä vielä linkki mussukkapainivideoon!