Kadonneen metsän arvoitus
Tällä viikolla vein taas pojat ulos. Muutaman kerran sain seistä paikoillani, kädet eri suuntiin sojottaen kun pojilla oli suunnasta erimielisyyksiä.. Mutta onneksi molemmat uskovat melko hyvin, kun sitten päätän mihin suuntaan mennään.
Kohdattiin myös pieni järkytys, kun ”metsä”, johon olin mussukoita johdattamassa, olikin kadonnut!!! Vielä viimekerralla siellä käytiin. Nyt se oli poissa. Tilalla kaivinkone ja YIT:n kyltit. Sniff.
..kaihoisasti katseltiin kadonneen metsän perään.. 🙁
No, löytyi onneksi myös jotain piristävää. Ne kevään merkit! :
Pojat ei ollut ehkä yhtä innoissaan kuin minä. Oli paljon mielenkiintoisempiakin juttuja 🙂
Sen verran on vielä kylmä, ettei mitään tuntien ulkoiluja viitsi harrastaa. Nytkin huomasin, että 35min ulkoiltua molemmat pojat jo kylmästä tärsisi, vaikka mielellään olisi vielä ulkoilua jatkanut. Tein päätöksen kaikkien puolesta ja suunnattiin oman kodin lämpöön. Siellä sopi lattialämmitetyssä kylppärissä peuhata 🙂
