Myrkkykäärmeen metsästystä
Juoksin ehkä noin puolet viikonlopusta Viljamin perässä ja yritin saada edes jotain kuvia Viljamista ja myrkkykäärmeestä. No ei onnistunut. Löysin perjantaina Tigeristä vielä toisen sellaisen askarteluboksin, joka on täynnä mussukoiden lempparileluja. Viljamille niitä myrkkiksiä ja Oliverille palloja. Viljami ylpeänä onnessaan kuljetteli niin uusia kuin vanhojakin myrkkykäärmeitä ympäri taloa. Mutta paikalla ei pysynyt. Esitteli kyllä kovasti saalitaan ja kuskasi niitä taas makkariin. Ja toistan yhä, ainuttakaan kuvaa en tästä saanut, vaikka kovasti heiluin kamera kädessä.
Ja koska ulkoakaan en uusia, jänniä kuvia saanut, on tyydyttävä söpöihin sisäkuviin:
Tässä väärä kissa myrkkisten kanssa kuvassa:
Ennen unettavia söpöilykuvia, on tähän väliin kerrottava meidän hurjimus-kovis-Viljamista! Oltiin lauantaina ulkona. Oliver kyllästyi (alkoi palella) jossain vaiheessa, joten jatkettiin Vijamin kanssa kaksi ulkoilua. Viljami on edelleen hirmu kiinnostunut koirista. Nytkin vastaan tuli kultainennoutaja ja Viljami lähti häntä pystyssä koiraa kohti, hitaasti haistellen.. Koirakin vaikutti kiltiltä ja innostuneelta. Melko rauhalliselta ja hiljaiselta. Omistaja kuitenkin kertoi, että koira ei varmaan ymmärrä, että Viljami on kissa. Haluaisi ehkä leikkiä.. Koira tuli rauhassa meitä kohti, mutta kun matkaa oli enää n.1 metri, Viljami nosti karvat pystyy, nousi takajaloilleen, etutassut ylhäällä ja sähisi. Koira perääntyi..Viljami ei! Päätettiin jatkaa matkaa omiin suuntiimme. Mitään ei siis käynyt. Ei Viljami koiraan osunut. En usko, että edes yritti. Kaiketi vain pelotteli koiraa ja kertoi kuka on pomo 😉 . Mutta se oli siinä määrin jännää, että pakenemisen sijaan Viljami valitsi hyökkäyksen/puolustuksen. Kovis-Viljami 😉 .
Niin…tuossa viimeisessä kuvassa se meidän pahamaineinen kovis-Viljami on. (Tokavikassa kuvassa on Oliver). Ei tuosta söpöstä karvanassusta uskoisi, että koirille uhittelee. Vieläpä itseään monta kertaa isommille!