Yhden sairastelu on kahden ilo
Tällä viikolla ollaankin sairasteltu tasapuolisesti vuorotellen. Onneksi ihan vain me ihmiset. Ensin minä ja sitten Kristian. Mutta mikäs sen mukavampaa mussukoille! Vaikka ainakin oma aikani kului hyvin pitkälti sohvalla maaten, niin sehän ei päiväunisia kissoja haitannut. Erityisesti Oliver hakeutui jokaisille päiväunilleen, ainakin osaksi aikaa, joko mun viereen tai 3-peiton pesään – peittojen alle! Mulla jo meinasi kankku puutua, mutten raaskinut liikkua jotten häirinnyt pienen pientä keräkissaa.
Onneksi Oliver jossain vaiheessa halusi itse vaihtaa asentoaan, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja sain minäkin itseni oikaistua 😉 . Välillä Oliverista ei näkynyt mitää, välillä näkyi nenänpää ja välillä pienet tassut <3 .
Siinä sohvalla makoillessa sain myös hyvän passikuvan Oliverista 😉
Myös Viljami teki mulle seuraa päiväunien merkeissä.. Liekö pojat vuorotellen mua vahtineet 😉
Kerran oli myös ihan pakko nousta (joo – vaan kerran nousin 😉 ) sohvalta seuraamaan tulenarkaa tilannetta: Viljami vs. uusi-uljas-kukka:
"Emmä mitään tee...mä vaan katon!"
"No kai nyt vähän saa kokeilla? Emmä mitään riko!"
"Sniff..pientä poloista kissa-rukkaa toruu ihan aiheetta :(...."
Yllä olevan lisäksi pääsin myös todistamaan Oliverin kissabuffettia. Kerrankin Oliver eikä Viljami. Pakko ottaa kuva 😉
Mä näin sut ostamassa yskänlääkettä emännälle ja olit tosi somalin näköinen kannat rotuasi ylpeästi
Jaahas, siellä on Oliver fanilla ollut nähtävästi vähän tujummat yskänlääkkeet itsellään 😉