Huh-huh hellettä!
Helteet senkun jatkuvat. Ja mikäs siinä, aina kun saa pihalla olla! Mutta kissoilla on kuuma. Raukkaparat.. Kun on kuuma, pitää tietysti muistaa juoda..
..ja levätä:
Kävipä myös yksi ilta niin (taisi itse asiassa olla jo viime perjantai), että päätin illan hämärtyessä siistiä pihan ja samalla päästää kissat vielä hetkeksi pihalle. Meillä on iltaisin ollut tapana avata makkarista iso ikkuna auki ja laittaa ovi kiinni, jotta nukkumaan mennessä olisi edes hieman viileämpää. Näin oli nytkin tehty. Yleensä molemmat mussukat ilmestyvät sekunnin sadasosan aikana takaovelle, kun kuulevat jonkun koskevan ovenkahvaan. Tällä kertaa vain Viljami tuli. Oliver ei tullut vaikka kuinka kutsuin ja huutelin. Laitoin Viljamin valjaisiin, otin herkkuputkilon mukaan ja menin ulos. Heiluttelin herkkuputkiloa ja kutsuin Oliveria.. Viljami naukui vieressä kärsimättömänä. Eipä mennyt kauaa kun kuulin ääniä yläpuoleltani:
Oliver olikin ollut makkarissa, kun olin käynyt laittamassa ”viilennyksen päälle”. Ja kiltti kissa tietysti etsi keinon tulla luokseni kun kutsuin. Pienempänähän Oliver kerran tuolta katolta hyppäsi alas, mutta nyt selvästi vähän jännitti. Kävin sisäkautta avaamassa makkarin oven ja Oliver, kiltti poika, hyppäsi takaisin ikkunasta sisälle :). Onni onnettomuudessa. Onneksi Oliver ei ollut aikaisemmin tajunnut avointa ikkunaa ja karannut. En tiedä millon olisi huomattu puuttuva kissa. Oltiin meinaa Kristianin kanssa molemmat suuntaamassa jo unipuulle..
Hyvin usein sekä Oliver että Viljami nukkuu osan päivä- ja yöunistaan vierashuoneessa. Viljami omassa sängyssään (no, sänky se on!) ja Oliver omassaan (silityslaudalla). Niinpä mä olen tullut siihen tulokseen, että huone on Oliverin ja Viljamin ”oma” 😀
Kristianin mielestä kuulemma vähän nolo…hävettävä tempaus. Mun mielestä ihan YLIHAUSKA!
Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa taas kävelyllä. Oli kyllä ihan älyttömän kuuma vielä 17-18 aikaan. Huomasi kyllä mussukoiden olemuksesta, että kuumuus verotti aktiivisuudesta.
Ja kerrankin molemmat mussukat tulivat sisään ihan ilman suostutteluja tai narusta kiskomisia! Molemmat löntystivät omalle ovelle heti kun tuliin oman talon kulmalle takaisin.
Mutta voi vitsi Viljamia.. Se oli aivan poikki! Silmät ummessa kökötti. Ei liikkunut. Ei juonut. Ei syönyt. Kyllä siinä huoli tuli, että ei kai auringonpistos voinut iskeä? Minä lähdin joogaan ja Kristian jäi kotiin. En yksinään mussukoita olisi uskaltanut jättää kun Viljami oli niin silminnähden ”epäkuntoinen”. Mutta kuulemma pian lähtöni jälkeen oli Viljami toennut ja minun jälleen kotiutuessa kaikki oli taas vallan hyvin! Nyt saa kyllä seuraava kävely odottaa ilmojen viilenemistä. Siihen saakka ulkoilemme vain omalla pihalla.