Eräinä aamuina
Meillä on mussukoiden kanssa aika selkeät pelisäännöt aamuisin. Tai ei ne pelisääntöjä ole, mutta tiukan tarkkoja rutiineja kyllä 🙂 . Arkiaamuisin kello 6.00 on varmaan yksi mussukoiden lempihetkistä. Silloin mun herätyskello soi ja alhaalta (?) juoksee hirveällä vauhdilla 2 pientä karvalasta miukuen ja maukuen ja toivottaen mulle hyvää huomenta ;). On se vaan niin paljon kivampi herätä kun saa heti kohdata hurinaa ja puskemista ja rapsutuksia vailla olevia pehmoisia murumussukoita <3. Toisinaan pojat kyllä käy jo n.puoli kuuden aikaan kyselemässä, että eikö kello ole jo ihan tarpeeksi lähelle klo:6:tta ja vois jo herätä..
Mutta siis, aivan ensiksi mennään alas ja mussukat saa ruokaa. En tiedä mikä nirsoilu taas on menossa, mutta toisinaan ruokaa vaan haistetaan ja sitten ”peitellään” mielenosoituksellisesti (kuten alla epäselvässä kuvassa).
Ja ruuan päälle pitää tietysti leikkiä! Oliver pitää huolen, että saa lakisääteiset aamuleikit 🙂
Siinä vaiheessa kun mä teen itselleni aamupalaa, on keittiössä toki myös pari pientä apulaista toiminnassa mukana..
Näistä apureista saa myös oikein hienoja ”taidekuvia”.. Tästä ensimmäisestä voisi taulun teettää, kun siinä Viljami vaan on yksinkertaisesti vähintään Euroopan komein kissa, ja jälkimmäisessä Viljami näyttää kuinka ko. paikalle pitäisi saada kissapatsas (tai sitten Viljami leikkii sitä kissapatsasta — huomaamattomasti muka vaanii ruokaa..).
Nykyään pojat jo tietää, että kun mä sitten lähden töihin, niin mä lähden yksin, eikä mukaan pääse.. Näinpä osaavat jo siinä vaiheessa ottaa rennosti ja suuntaavat päiväunille nro:1/100.
Ihan mahtavat tyypit! Suloinen aamuherätys. Mutta erityisesti tykkäsin tuosta kohdasta, jossa kissat varsin elävästi kuvaavat mitä mieltä ovat saamastaan ruuasta. ”Haluiaisin sanoa, että mielestäni tämä ruoka on ihan…! kuopii kuvainnolliset hiekat päälle 😀
Joo, ja aika usein molemmat pojat hyppää pöydälle katsomaan kun mä laitan niille ruokaa. Tietävät kyllä ettei pöydällä saa syödä, mutta vahtivat prosessia ja tietysti aina YRITTÄVÄT maistaakin… Toisinaan Oliver jo tässä vaiheessa rupee kuopiman pöytää ja osoittaa ettei muuten tuota aio syödä… Välillä on vaan pakko tyrkyttää jotain muutakin kun lemppariruokaa ettei mussukat liian nirsoiksi tule. Ja sitten niillä on onneksi ne herkulliset raksut joita voi syödä myös märkäruuan korvikkeena jos tarjolla on vaan jotain ”pahaa”.