Joulu kävi jo ovella…!
Tällä viikolla kävi joulu jo ovella. Tai no, pitää kai ne pikkujoulut kissoillakin olla 🙂 . Taas kerran siis saapui kovasti odotettu Zooplussan paketti! Herkkuputkilot olikin jo päässyt loppumaan, joten paketti oli todellakin erityisen hartaasti toivottu ja odotettu.
Laatikon sisältä löytyi vaikka mitä, mutta parhaita oli herkkuputkilot ja uusi sulkalelu (edellisen, tapetun, tilalle). Oliver vaatiikin noin joka toinen minuutti sulkalelulla leikittäjää:
Ja tässä linkki videoon, jossa Viljami haki herkkukaapista juuri sinne pistämäni herkkuputkilot. Pojilla on dilemma: ”kuinka saisin auki herkkuputkilon…”. Yleensä Viljami hoitaa kaiken työn. Oliver hengailee lähistöllä korvat höröllä ja juoksee paikalle viimeistään siinä vaiheessa kun kansi aukeaa. En ole vielä niin kauaa seurannut tilannetta, että Viljami saisi itse purkin rikottua. Yleensä ymmärrän vihjeen ”MIAU!” ja tarjoilen herkut kädestäni.. Siispä se video jälleen täältä: http://youtu.be/YqoJf30F91A .
Tässä myös muutama todistekuva siitä, että talossamme asustaa termiittejä…..:
Nyt en tosin muutamaan päivään ainakaan ole saanut näitä karvaisia, nelitassuisia termiittejä kiinni itseteossa. Ehkä tietävät, että nämä hommat hoidetaan hämärähommina, yön pimeinä tunteina 😉 . Korvikkeeksi olen huonolla menestyksellä yrittänyt kasvattaa kissanruohoa (tämä taitaa olla vehnänorasta?). Täytynee laittaa uudet, tuoreemmasta pussista toinen kulhollinen kasvamaan, paremmalla onnella (?).
Yksi päivä kotiin tullessa löysin lattialta Viljamin myrkkykäärmeen, ja ihan täysin selvästi se oli Viljamin viesti mulle: siinähän on täysin selkeästi myotoiltu sydän <3 :
Tuona samaisena päivänä Viljami myöskin mietti, josko hän jo olisi iso poika ja lähtisi vähän kylille.
..tuli kait kuitenkin siihen tulokseen, että kotona on kivempi. Lämpimämpi. Turvallisempi. Ruokaisampaa. Leikkisämpää. Huomioidumpaa 😉 ….
Niinpä elämä jatkuu mallillaan, ihan niin kuin ennenkin!
