Oliver ja Kumppanit

Hurjan nopeasti on taas aika mennyt. Kissatkin jo näyttävät enempi kissoilta kuin oravilta ;). Kaipa se oikean kissan koko alkaa tulla hiljalleen täyteen. Paino varmaan vielä nousee ja pitääkin tässä varmaan kissapsykologian ohella tutustua kissafysiologiaan tms. jotta selviää oikea ruokamäärä ”ei-enää-niin-pentu” -kissoille. Nälässä en tahdo mussukoita pitää, en ikinä! Mutta eipä taida ylipainokaan olla terveellistä. Näinpä järkevintä olisi vissiin pikkuhljaa siirtyä säännöllisiin ruoka-aikoihin ja järkeen perustuviin ruokamääriin.. Nythän ruokaa on kokoajan tarjolla – myös siis märkäruokaa. Joskus saattaa sattua niin, että on ollut huippuhyvää ruokaa aamulla ja iltapäivällä töistä kotiuduttua kipot on nuoltu puhtaiksi. Mutta tällöinkin on siis pojat vetänyt kokonaiset pussit päivän aikana nassuun!

Noin muutenkin mussukat voi kovin hyvin! Nautiskelevat auringon paisteesta, leikkivät, pesevät itseään ja toisiaan sekä hurmaavat niin omia ihmisiä kuin vieraitakin hurinallaan ja mallikkaalla käytöksellään. Aikalailla kaikki vierailijat on ihmetellyt erityisesti Oliverin sosiaalisuutta. Eivät ole hekään aiemmin somalikissoihin törmänneet.. On toki Viljamikin utelias ja sosiaalinen, mutta harkitsee tarkemmin kenen syliin istahtaa.

Meilläkin meni varmaan pari viikkoa ennen kuin Viljami rupesi omaehtoisesti syliin pyrkimään. Kyllä me jo sitä ennen kovasti halittiin, pusittiin ja syliteltiin, mutta Viljamin sylivisiitit jäi melko lyhyiksi. Nykyisin syliin pyrkijöitä on 2 ja mä olenkin jo oppinut oikeat otteet, miten 2 kissaa mahtuu sohvalla syliin ja muutoin toinen toiselle – ja toinen toiselle olkapäälle! Väitän, että maailman kaunein ääni on hurina, kun 2 ihaninta omaa mussukkaa rötköttää olkapäillä ja hurisee pään molemmin puolin kumpaankin korvaan <3 !

Kovin kiltisti ovat karvanassut kaikenkaikkiaan olleet (ainakin jos multa kysytään). Joskin, yksi aamuyö tällä viikolla oli Oliver niin innokas naamanpesijä Kristianille ettei herrahenkilö saanut nukuttua, joten raukkaparat kissat joutui makkarista toisaalle nukkumaan. Meillähän on siis yläkerrassa toinenkin makkari jossa on ”käyttämätön” iso parisänky, joten en usko, että kissat saivat ”ulosheitosta” pahoja traumoja kun nukkumapaikkoja löytyy monenmonta niin ylhäältä kuin alhaaltakin. Eihän kissat tietääkseni edes koskaan päivisin meidän sängyssä nuku. Ja vaikka Viljami olikin (kuten aina!) mallikelpoinen nukkuja, ei tietysti pelkästään Oliveria voinut sulkea makkarista pois, joten joutui Viljamikin vaihtamaan unipaikkaa loppuaamuyöksi. Eikä pojat edes metelöineet oven takana, tyytyivät kai kohtaloonsa.

Näin kevään alkaessa sain ensimmäiset hyötykasvit kotiin: chilin ja ramiropaprikan. Ramiro on vielä niin pieni ettei kissoja kiinnosta, mutta chili on varmaan metrin korkuinen, rehevä ja hyvinvoivan oloinen -vielä toistaiseksi. Kissat niin kovasti tykkää tätä chiliä ”hoitaa”. Eivät vaan taida ymmärtää ettei se lehtiä pureskelemalla onnistu ;). Ja saas nähdä mitä tapahtuu kun (okei, JOS) ensimmäiset chilit ilmaantuu kasviin…ja jos sitä käyvät haukkaamassa!? Sitä jännityksellä odottamaan. Tosin, kumpainenkin kasvi pääsee ulos kunhan ilmat lämpenee. Päästäänkin pian kisumisujen kanssa puutarhahommiin!!!! Kiva kun on 2 pientä apulaista nyt ja aina tästä eteenpäin :).

Aurinkoista ja  MIAUmaista kevättä!