Croisantteja ja beroccaa…!
Viikon sisällä ollaan koko porukka syöty croisantteja ja eräät kummastelleet poreilevaa beroccaa. Mussukat ei ihan ollut varmoja kuinka pelottava asteikolla 1-10 tuo poreileva ja sihisevä aine lasissa oli… Croisantit taas masistui paremmin kun hyvin. Kai se kolmas kerta toden sanoi ja on uskottava ettei meidän huushollissa säilytetä croisantteja muualla kuin lukkojen takana, mikäli mielii ne itse pistellä poskeen. Kelpaa meinaa Viljamillekin! En tehnyt geenitestejä enkä ottanut tassunjälkiä, mutta kissani tuntien voin vakuuttaa, että kyseinen pikkuterroristi oli Viljami, ei nirso-Oliver..
Vietettiin siis tyttöjen kanssa viime viikonloppuna omaa brunssia, josta jäi yli mm. croisantteja. Jätin ne muovipusseihin pöydälle kun lähdettiin brunssin jälkeen kaupungille. Kotiin tullessa edessä oli:
Siivosin croisantin muruineen ja menin nukkumaan. Aamulla edessä oli:
Siivosin croisantin ja murut. Seuraavana päivänä pöydällä odotti:
Näistä kolmesta kerrasta opimme, että meillä asuu kissa, jolla on fiksaatio mm. croisantteihin. Onneksi ne on niin epäterveellisiä ettei niitä noin muutenkaan tarvitse itsellekään usein tarjoilla..
Ja sitten yks aamu odottelin berocan ”liukenemista” ja sain pari virallista valvojaa:
Oliver pysytteli koko ajan vähän kauempana..turvallisen matkan päässä.. Viljamin olis kovasti tehnyt mieli vähän tassulla kokeilla, muttei sitten kuitenkaan viitsinyt.. Esitys katsottiin kuitenkin loppuun asti 🙂
Viljamia pitää ehkä valistaa siitä, että se on kissa. Se ei taida tietää, ettei croissantit kuulu sen ruokavalioon 🙂
Niinpä! Sanos muuta! Ja eilen syötiin pizzaa.. Viime viikolla pinaattikeittoa. Toissapäivänä salaattia 😉