Joulupukin pienet apulaiset
Eilen olikin taas jännä päivä, kun Oliverin ja Viljamin kanssa toimitettiin joulupukin asioita. Erityisesti haastavaa oli lahjanarun sitominen. Pojilla, erityisesti Viljamilla, kun on siihenkin joku suunnaton fiksaatio! Löysin kotoa sellaista vähän hienompaa narua, jonka pistin ensimmäisiin paketteihin. No, onhan se tietty kiva, että niissä paketeissa näkyy myös mussukoiden ”kädenjälki” eli hampaiden jäljet.
Yhden kerran sain myöskin juuri ja juuri napattua narun päästä kiinni, kun Viljami oli löytänyt irtonaisen lahjanarunpätkän. Siinä se sitä mutusteli kun huomasin, että o-ou, kohta tuo pojankoltiainen nielaisee koko pätkän! Sain siis napattua viime hetkeellä narunpäästä kiinni ja vedin sen Viljamin suusta ulos. Vähän se kakoi, eli oli yrittänyt sitä niellä. Sen jälkeen houkuttelin kissat herkkupaloilla eteiseen, laitoin oven kiinni ja narutin viimeisen paketin salaa ;).
Oliver ihastui eniten joulukuusen koristenaruun, jota olin ostanut Tuomarilaan huomista kuusen koristelua varten. Saas nähdä kuinka käy kuusen mikäli Oliver ottaa tehtäväkseen metsästää koristenaruja tuosta ”leluja täynnä olevasta kiipeilypuusta” ;).
Oliver ja Viljami toivottaa kaikille oikein ratkiriemukasta joulua! Omalta osaltani toivotan rauhaisaa ja makoisaa joulua itse kullekin!
