Taas on viikko vierähtänyt edellisestä kerrasta. Itse vietin viikonlopun heppaleirillä Tammisaaressa, mutta murumussukoiden oleilussa ei ole tapahtunut kummempia. Tai no, lauantaina meillä oli pieni koira kylässä jota mussukat oli kummissaan ihmetellyt.
Viljami:"hmmmm...omituinen kissa?"
"...täytyy haistaa...on se vähän outo...erilainen.."
Tuon jännän tapaamisen lisäksi on jatkettu lötkttelyä ja ulkoilua tuttuun malliin.
Oliver päikkärituolilla päikkäreillä
Oliver ja kaihoisa katse ikkunaa kohti
Molemmat mussukat leikkimässä
Onneksi on ollut aurinkoista niin mäkin olen viihtynyt kirjan kanssa pihalla ja kissat on tykännyt kun on saanut niin paljon ulkoilla. Ollaan myös melkeen joka kerta harjoiteltu yhdessä kävelyllä käyntiä. Siis, että molemmat kissat on samaan aikaan lähtenyt valjastelemaan pihapiiriin. Sujuu paremmin ja paremmin kokoajan! Takasin kotiin on kyllä edelleen viimeiset metrit kannettava, houkuttelemalla ei mussukat omalle pihalle tule takaisin..
"Joko joko joko mennään kävelylle???"
Ja nyt odotellaan kyytiä malttamattomana, että päästään mökille hiirimetsälle 🙂
"Valmis! Joko mennään?"
On se rankkaa kun välillä joutuu kissat jäämään sisään vaikka itse menee pihalle nauttimaan auringosta.. Nyt on ollut niin kuumia päiviä, että välillä on pitänyt jättää mussukat sisätiloihin siinä toivossa, että vaikka nukkuisivat – tai ettei ainakaan läkähtyisi kuumuuteen pihalla. Pyrkimys ulos on kyllä jatkuva. Jos takapihan puoleinen ovi on vähänkään raollaan, pojat käyttää kaikki keinot ja voimat sen avaamiseen karkuretkeä varten ;).
Oliver kyttäyspaikalla
..ja siirtyminen lempparinukkumapaikkaan..
..joka joskus oli Kristianin tuoli, nyt se on Oliverin 🙂
Itsekin olen saanut kissoista yhden motivaattorin liikkumiseen: jos en ole kotipihalla, kissatkin malttaa ehkä nukkua sisällä?! Muuten, mikäli olen paikallani esim. telkkaa katsomassa tai kirjaa lukemassa, niin mussukat malttaa kyllä nukkua, mutta heti kun vähänkin jotain muuta tapahtuu, on molempien pakko päästä osallistumaan.. Tai ainakin vahtimaan sitä mitälie-tekemistä.
Viljami <3
Viljamin kala
Viljami ja kala
Vihdoin ja viimein maanantaina koitti tämän kesän ensimmäinen virallinen lomapäivä! Kissatkin tykkää kun on seuraa, leikittäjä, lellijä ja ulkoiluttaja kotona 🙂 Joskaan en nyt ihan kokoajan, päivät pitkän istu kotona ihmettelemässä mitä kissat seuraavaksi haluaa…
(..vai istunko sittenkin..?)
No, ulkoiltu on kuitenkin joka päivä. Tuntuu vaan siltä ettei pojille meinaa tuo oma piha riittää. Kovasti maukuvat oman pihan rajalla ja tekevät pakoyrityksiä aina kun tilanne sen suo. Viljamille jouduin jo vaihtamaan tavalliset ”naruvaljaat” päälle kun herra ei tahtonut enää pysyä ”turvavaljaissa”. Hän kun niin helposti ja näppärästi saa nuo valjaat itseltään pois, niin miksi ei niistä irrottautuisi ja lähtisi hölkkäilemään vähän kauemmaksi.
Viljamin piti ottaa valjaat pois...
..kun piti päästä turkinpesuun.
Joo-o, varmaan Viljamin mielestä hauska leikki hölkkäillä parkkiksella minä perässä… Ja sitten parhaassa tapauksessa tulee ne naapurin lapset pyörineen kissaa ihmettelemään ja Viljami peloissaan menee auton alle kököttämään… Siinä sitä sitten odottelen, että lapset kyllästyvät tylsään kissaan ja keksivät muuta pörrättävää niin Viljami kyllä onneksi tulee pois auton alta, pahaa aavistamattomana suoraan mun syliin..ja tylsälle kotipihalle.
Missä kissa?
"Mikä liikkuu...?"
"Löytyi!"
Mä olen antanut mussukoille lempinimet: Yniver ja Vinku-Vonku. Yniver on tietysti ynisevä Oliver ja Vinku-Vonku sydäntä riipaisevasti vinkuva Viljami. Oliver kujertelee kun orava, mutta soundi äänessä on enempi yninää muistuttava. Viljami taas on erikoistunut sääliä kerääviin vinkuääniin. Eilenkin pääsi kyllä naurahdus kun Viljami tahtoi syliin (istuin tuolilla), istahti lattialle tuolin viereen ja päästi sellaisen suruääni-vinkuna-konsertin, että saattoi tietämättömämpi jo luulla pikkumussukan olevan suuremmassakin hädässä. Viljami käyttää sääli-vinku-vonkunaa säälimättä hyödykseen, aina kun haluaa jotain. Tähän mennessä onnistumisprosentti lähentelee huippuansa.
Vinku-Vonku leikkikaveria vailla..
Vinku-Vonku ja vinkuva lelu - hyvä pari 🙂
Oliver luonteensa mukaisesti ottaa mitä haluaa, joten yninää käytetään yleensä ”normaalissa keskustelussa”, ulos hinkumiseen tai muuhun huomionhakuun. Esim. taisi olla maanantai kun olin vaatekriisissä kaapinsuulla ja Oliver ystävällisesti ynisten ilmoitti, että hän nyt vähän kiipeää minua pitkin jotta pääsee helpommin kaapin päälle.
Pieni Yniver ja suuret silmät
Yniver ja Hieno Häntä!
Niin, ja se punkki! Eilen nousi hikikarpalot otsaan ja kädet hikosi kun tein mökkireissun jälkeistä punkkitarkastusta Viljamille. Toki mökillä olin jo useampaan otteeseen molemmat pojat yrittänyt tutkia, mutta hyvä se on vielä kotona käydä turkkia läpi. Ja niinhän sitten takapuolen tienovilla näin omin silmin isohkon punkin. Siitä hirveällä vauhkolla punkkipihtejä kaivamaan, jotka tuntui mökkireissun jäljiltä joutuneen kadotukseen. Meinasi stressi ja paniikki iskeä. Jotenkinhan se punkki oli saatava pois. Noh, pihdit löytyi ja otin Viljamin käsittelyyn. Selälleen syliin pötköttämään ja minä hain silmilläni sitä punkkia. Vihdoin löytyi. Viljami vinkui sylissä ihan kun sattuis ja koskis, vaikken ollut vielä mitään ehtinyt tehdä. Otin kiinni siitä punkista ja valmistauduin riuhtasemaan, kun huomasin, että se on kummallisesti takertunut Viljamin karvoihin. Kumma juttu..ja jos vetäisin, varmasti Viljamia nipistäisi kun lähtisi samalla ne karvatkin siitä.. Tutkailin tilannetta ja ihmettelin punkkia, kunnes totesin, että jääköön tämä kakkakikkare tänne karvoihin ;).
Mussukoiden yhteinen naru-lelu, molemmat voi leikkiä sillä samaan aikaan 🙂
Ihana juhannus on nyt takana ja innolla odotamme koko porukka seuraavaa mökkireissua! Mussukat oli vähintäänkin onnensa kukkuloilla kun pääsivät tutkimaan mökkiä ja sen ympäristöä. Pihalla oli ihanaa heinikkoa ja mustikanvarpuja joiden seassa pojat ihmetteli mökkielämää joka päivä useamman tunnin. Valjaat päällä siis kyllä ja jostain syystä joka kerta piti myös venyttää osittain joustava naru pisimpään pituuteensa ja mennä niin pitkälle makoilemaan kun vaan narussa ja valjaissa ylsi. Viljamihan keksi jo kotipihalla sen, että kun narun venyttää äärimmäsilleen ja riuhtaisee itsensä, tarranauhat aukeaa. Se onkin muuten hauska temppu ja pitihän tätä mökilläkin kokeilla useampaan otteeseen. Onneksi Viljami antaa kuitenkin napata itsensä syliin, eikä säntää karkuun.
Viljami:"nää on mun huudit - tää on mun mökki!"
Sisällä Viljami myös näytti taitotempun kuinka valjaista pääsee ilman venytettävää naruakin irti. En ole kyllä vastaavaa ennen nähnyt. Niin näppärästi ja about sekunnissa sai Viljami valjaat päältään – tarroja avaamatta! Sitten nappasi valjaat suuhunsa ja vei ne tuolin alle… Etevä poika!
Oliverkin malttoi laittaa melkein toisen silmän kiinni päikkäreillä 😉
Pari kertaa kävin myös poikien kanssa erikseen kävelyllä mökkiympäristössä. Kovin syvälle heinikkoiseen metsään en viitsinyt mennä punkkivaaran takia. Mutta jännin nähtävyys muutoinkin oli järvi. Vähän pelottava, ällön märkä, mutta huisin jännä! Sitä oli hurjan hauska ihastella ihan lähietäisyydeltä. Viljami jopa pikkiriikkisen uskalsi tassujaankin kostuttaa. Oliver taas varoi hyvin tarkkaan kastelemasta arvokkaita tassujaan..
Kuumana päivänä pojat hakeutui varjoon..
Mökillä sisälläkin oli vähintäänkin 100 kertaa jännempää kun kotona, vaikka kotona tilaa onkin enemmän. Mutta mökillä kaikki oli uutta ja jännää! Uusia korkeita paikkoja jotka -ainakin mussukoiden mielestä- suorastaan kutsui luokseen. Ihania kaapin päällysiä, keittiön tasoja, korkeita hyllyjä, ahtaita paikkoja ym. jotka tuli varmasti tutkittua hyvin tarkkaan.
Pieni Oliver-peto mustikanvarpujen seassa
Kotiinpalattua sunnuntaina pojat nukkui koko illan. Tais olla rankkaa mökkeillä kun ei malttanut sielä nukkua tarpeeksi ;). Mutta, nyt odotellaan tulevia viikonloppuja sekä mun pian alkavaa lomaa jotta päästäis seuraavaksi koluamaan Tammisaaren mökki ympäristöineen!
Viljami ja narun venytys...
Onpas kiva päästä huomenna mussukoiden kanssa mökille! Siellä on sit sitä luontoa jota ihastella ja metsää jossa tassutella. Punkkipihditkin on takataskussa – joskin toivottavinta olis ettei niille olis edes käyttöä. Mutta parempi varautua.. Ja raapimamattokin tuli eilen postissa niin saadaan virallinen kynsienterotuspiste myös mökille mukaan. On se jännä, että sitäkin voi fiilistellä kun saa pienille karvalapsille pakata oman/omat laukut reissuun mukaan 🙂 Liian söpöä!!!!
Juhannuksen hellekelejä mökkimaisemissa odotellen voi vielä fiilistellä näillä oman pihan ”seikkailu”kuvilla.
Nyt on onneksi kastraatio ja sitä myöten ensimmäinen eläinlääkärikäynti takana. Toki mussukat pentukotiaikana taisivat eläinlekurinkin tavata, mutta tuskin tuota muistavat enää tai jos muistavat niin ilmeisesti eivät siitä ole traumatisoituneet. Itse odotin suunnatonta protestointia niin kantokoppiin laittamisesta kuin kopissa ylipäätään olemisesta. Mutta yllätys oli suuren suuri kun sain molemmat mussukat koppeihin ilman ainuttakaan vastalausetta! Pistin kissan kopin ”ovensuuhun” (vaikka olin varma, että turha edes yrittää näin..) ja kissa käveli koppiin. Sitten ovi kiinni. Ja edelleen ihmettelin missä protestointi viipyy!? Missä jarrut? Missä mattoon naulitut kynnet? Missä kiroilut ja muut ääntelyt? Viljami istuskeli kopissa kiltisti ja Oliver temppuili viltin narujen kanssa. Mutta hiljaa olivat molemmat. Automatka kesti vaivaiset 2min joten kovin montaa ”MIAU”:ta ei matkallakaan ehditty kuunnella. Sekä eläinlääkäri että siellä ollut toinen asiakas oli kummissaan kun kerroin, että toin pojat ensimmäistä kertaa eläinlääkäriin.. Ihmettelivät siis mussukoiden hyvää ja hiljaista käytöstä. Kaikki meni hyvin ja kotiin hakiessa sain kuulla kuinka kilttejä, hurmaavia ja kaikinpuolin hyväkäytöksisiä mussukoita meillä on :).
Oliverin perinteinen nukkuma-asento
Nyt odottelen kuumeisesti, että (vajaa) viikko leikkauksesta vierähtäisi niin saataisi jatkaa valjastelua. Tuntuu kertakaikkisen epäreilulta ja ilkeältä itse puuhastella ulkona omalla pihalla kun kissat maukuu sisällä ikkunan toisella puolella. Tulee kyllä niin huono omatunto, että mieluummin pysyy itsekin sisällä. Eläinlääkärillemenoaamunakin tunsin henkisiä sisäisiä pistoksia leipää mussuttaessani kun poloiset poikarukat oli joutunut 12h paastoamaan ja istuivat kopeissaan lattialla varmasti tietoisina siitä, että minä söin.. Melkein teki mieli jättää syömättä – tasapuolisuuden nimissä ;).
Viljamin päivittäin uusiutuva lempparilelu
Lempparilelun vaanimista
Välillä myös säälittää helteen aikaansaama kuumuus sisällä ja sen vaikutukset mussukoihin. Aikamoisia rötkyläpötkylöitä pojista on tullut. Ajattelinkin, että täytyy netistä metsästää sellaiset vilvoittelupedit. En tiedä vielä mistä löydän, mutta olen melko varma, että jostain.. Sellaiset esim. ensin pakastimeen pistettävät ja sitten jonkun tyynyt tms. sisään laitettavat kylmentimet joiden päällä pojat voi kuumina kesäpäivinä halutessaan vilvoitella. Taas ”joudun” surffailemaan zooplussan sivuilla…voi ”harmi” ;).
Oliver poseeraa vol.1
Oliver poseeraa vol.2 - ihan oikean somalikissan näköinen jo 🙂
Aika tikittää jos mussukoiden jäljellä olevia kollipäiviä laskee. Soitin tänään eläinlääkärille ”nipsnaps”-aikaa kun kuvittelin ettei niitä ihan tuosta noin vaan jaella. Mutta saatiinpas aika jo ensi viikon tiistaille! Tai olisi huomenna aamullakin ollut, mutta siihen on aivan liian vähän valmistautumisaikaa. Tik tak…tik tak… Jos vaan pojat tietäis, ei varmaan oltais tänään niin kaveria ;). Onneksi se on ihan vaan pieni operaatio ja kultsit on molemmat operaatiossa samaan aikaan samassa paikassa niin on toisistaan turvaa.
Viljami suunnittelee pakoa...tais kuulla puhelusta 😉
"..mahtuu...mahtuu...!"
"Moro, tää lähtis nyt.."
No, ei onnistunut Viljamin karkureissu yllä, kun valitettavasti ikkunassa on semmoset tuplalasit. Mutta hei, tyhmä ei oo se joka yrittää! Pihallakin mussukat on oppinut melko kivasti hengailemaan naruissa. Uusimmat valjaat ja narut on parhaat, kun valjaat ei kurista ja naru joustaa niin, ettei tule äkkitöksähdyksiä, vaikka tekis äkkinäisen hyökkäyksen. Ja naru hissukseen kiristyy kun yrittää mennä esim. naapurien pihoille. Hirmu kätevät valjaat!
Hieno Viljami-mussukka <3
Hieno Oliver-mussukka <3
Oli kyllä tosi ihana iltapäivä kissamissojen kanssa! Olin Plantagenista käynyt hakemassa erinäisiä kasvituksia pihalle istutettavaksi ja niiden kimpussa kolmistaan häärättiin varmasti yli tunti! Itseäni hemmottelin myös mansikoilla ja kirsikoilla. Kaiken kruunasi tietty aivan mahtava kesäinen sää auringonpaisteineen!
Zooplussan paketit on aina ykkösiä..
..ja pakkausnaru kaikista maukkain lelu 😉
Fasaaninsulkaa kyttäämässä
Samasta kiposta ruokakin maistuu paremmalle, vaikka vieressä olis tismalleen samanlainen kippo ja samaa ruokaa..
Ja ruokapesutkin kandee hoitaa yhdessä 🙂
Ihania kevätpäiviä on tullut vietettyä aina enempi ja enempi poikien kanssa ulkona. Sen jo kerrasta ymmärsin etten yksin pärjää kahden kissan kanssa samaan aikaan. Onneksi myös Kristian tykkää (?) mussukka-ulkoilusta joten voidaan kaikki yhdessä samaan aikaan tutustua ympäristöön :). Myös Kristianin kaveri on muutaman kerran saatu huijattua tähän puuhaan..
Viljamin yks suosikkilelu = Marianne-karkkipaperi
"Nami nami...hyväää..."
Alkujännitysten karistua molemmat mussukat kulkee kovin reippaina valjaissa. Harmi ettei meillä ole isompaa omaa pihaa. Naapurin koiriin ei vielä olla kuitenkaan törmätty..mutta yhden ihmisnaapurin mussukat hurmasi kertaheitolla! Ystävällinen naapuri jopa lupautui milloin vain kissojen ruokkijaksi/leikittäjäksi jos joskus on tarvetta – vaikkei koskaan ennen olla edes tavattu. Eli, ainakin yksi hyvä tyyppi naapurustossamme ;).
Viljami syö ihan mitä vaan...
Kananmunaleipä-talkoisiin osallistui Viljamin lisäksi Oliver
Oliver on taas jatkanut aamuöisiä naamanputsausoperaatioitaan. Me puolestaan aloitettiin vastaiskuna koulutusoperaatio, jotta saatais Oliver jättämään meidät öisin rauhaan eikä tarttis sulkea mussukoita yöksi pois makkarista. Etenkin kun Viljami niin nätisti nukkuu kertaakaan herättämättä. Välillä saadaan ruinata ja ruikuttaa jotta edes saadaan arvon Viljami-mussukka hetkeksi sänkyyn kainaloon. Ja toki esim. viikonloppuaamuisin Viljamikin osallistuu hurinoihin ja paijailtavaksi kun hissukseen heräillään ja pötkötellään ennen kuin noustaan. Mutta se Oliver. Mä sain viime yönä useamman kerran vetää peiton pään yli ja Kristian pistää kissan lattialle ennen kun Oliver vihdoin uskoi ettei tarvita naaman putsausta, enkä mä hiusten ”harjausta” vielä 4-5 aikaan aamuyöstä. Positiivista on se, että perille meni lopulta, joten meillä on toivoa saada Oliver ymmärtämään, että aamuöiset naamanpesut voi jättää historiaan ja unholaan ihan lopullisesti.
Söpöä, söpöä, söpöä...tui tui tui...en kestä 🙂
Pojat on muutenkin tullut kai teini-ikään ja rohkeus kasvanut muuallakin kun ulkona. Eilen Viljami teki jonkun kummallisen ja vaarallisen taitoloikan yläkerrasta alas! Säikähdettiin kyllä Kristianin kanssa molemmat kun yhtäkkiä kuului tömähdys ja Viljami oli ilmestynyt alimmalle portaalle kuin tyhjästä. En tiedä mitä kävi, oliko alastulo tarkoituksellinen vai vahinko..? Mutta pääasia on se ettei mitään sattunut. Viljami tuli nelitassuin alas, nousi, jatkoi matkaa ja riehumista!
Kattokaa nyt, IHAN erinäköisiä ovat!
Oliver puolestaan on keksinyt miten pääsee keittiön korkeimmalle tasolle. Melkein katon rajassa on kaappien yllä taso (eli keittiön kaappien päällinen) jonne pääsee kätevästi aina silloin kun ihmispuu on asettunut esim. tiskaamaan, hakemaan vettä tms. sivupöydän lähettyville. Sitä ei itse aina ehdi edes reagoida ennen kuin ”vahinko” on jo sattunut. Ensin tajuaa, että kissa OLI äsken olkapäällä ja samalla huomaa, että kissa ON nyt katonrajassa. Siellä missä mm. Riedelin karahvia säilytetään.. Mä en edes yllä sinne eli en saisi kissaa kurotettua pois. Tosin, huomattiin, että kyllä Oliver pääsee sieltä korkealta itsekin pois – joskin tuo näyttää hurjalta ja mua hirvittää sen karahvin puolesta. No, pitäähän sitä rajojaan kokeilla ja tutustua ”uusiin” paikkoihin kun muut kolot on jo tutkittu ;).
Oliver-mussukka katselee valtakuntaansa ja alamaisiaan..
The King Oliver
Jännityksellä jäämme odottamaan mitä pojat seuraavaksi keksivät!
Viljami lähdössä shoppailemaan..?
Ihanaisesta keväästä ja auringosta on nautittu koko poppoo. Mussukat tykkää sohvan käsinojalla istuskella ja kuumuttaa turkkejaan :).
Unimussukka nro 1
Myös ulkoilun harjoittelu on huomattavasti mukavampaa kun tarkenee. Joskin, melko lyhyiksi on valjastelut vielä toistaiseksi jääneet. Viimeksi viime torstaina käytiin poikien kanssa kolmistaan ulkoilemassa. Kristian oli töissä ja mä vietin ansaittua vapaa päivää vapun päätteeksi ;). Ajattelin, että kyllähän se onnistuu valjastelu näiden meidän kisujen kanssa samaan aikaankin, kun niin rauhassa ovat tähänkin asti ulkona olleet. No, arvata saattaa, kuinka siinä kävi. Lopputulema: seison x-asennossa kun Oliver pyrkii toisen ja Viljami toisen naapurin pihaan. Sain siinä hetken pohtia ratkaisua. Ajattelin, että saletisti ottaa ja lähtee se, kumman narusta irti päästän.. Lopulta taisi Viljami lopettaa vetämisen ja sillä sekunnilla otin riski, päästin narusta irti, syöksyin nappaamaan Oliverin kainaloon ja pinkaisin takaisin Viljamin talutusnarun luokse. Selvittiin säikähdyksellä. Vielä hetki tämän päälle ulkoiltiin, yritin äänillä houkutella mussukat aina samaan suuntaan. Ja piakkoin vei pienokaisten tie ihan oma-aloitteisesti sisälle. Joskin, vaikka vapaaehtoisesti sisälle tulivat, päätyi molemmat melko pian taas ovelle maukumaan. Onneksi se on vain muutama pieni söpö ”mau” ja pyytävä katse..ei sen raastavampaa!
Unimussukka nro 2
Luonne-eroissa voimistuu Viljamin kiltteys (tai oveluus?) ja Oliverin pomotus. Viljami on niin älyttömän kiltti, että jaksaa ihmetellä. Niin suloinen ja niin söpö ja niiiin kiltti <3. Oliver on paljon enempi ”häslä”. Ja myös vaativampi. Syliin on päästävä sillon kun haluaa. Muutoin kurottautuu housunlahjetta pitkin ja hyvällä tuurilla lähtee kiipeämään ihmispuuta pitkin.
Parasta - molemmat kultsit sylissä <3
Samassa tilanteessa Viljami istuu nätisti maassa ja anovalla katseella pyytää. Enkä osaa vastustaa kumpaakaan. Oliver myös tunkee syliin riippumatta siitä onko Viljami jo ennestään samassa sylissä. Sitähän voi istua vaikka toisen päälle jos sylissä ei muuten ole tilaa. Onneksi ei sentään yritä veikkaa pois häätää. Ja mähän olen tietysti onneni kukkuloilla aina kun molemmat pojat on samaan aikaan sylissä :).
..tyypillistä Oliveria
Oliver myös vähän väliä omii leluja. Jo ihan aluksi molemmilla oli omat (jo tuhotut) lempparilelut jotka suussa kuljettiin ja muristiin jos toinen edes katsoi leluun päin. Nyt leikitään samoilla leluilla, mutta vähän väliä Oliver päättää jonkun lelun omia ja murisee Viljamille. Eikä Viljami tällöin edes yritä mennä lähelle. On se vaan niin hassua. Viljami on vähän isompi ja ehkä älykkäämpikin ja silti antaa velipojan määrätä. Tai ehkä juuri siksi, antaa pienemmän hölmöillä jos siltä tuntuu. Kuitenkin niin kivasti tulevat juttuun ettei onneksi ole mitään huolen häivää sovun suhteen.
Oliverin omima hai
Hain tappoa..
Kerta kaikkiaan – on ne mussukat niin ihania etten kestä!
Viljamin lempparihommaa
Hurjan nopeasti on taas aika mennyt. Kissatkin jo näyttävät enempi kissoilta kuin oravilta ;). Kaipa se oikean kissan koko alkaa tulla hiljalleen täyteen. Paino varmaan vielä nousee ja pitääkin tässä varmaan kissapsykologian ohella tutustua kissafysiologiaan tms. jotta selviää oikea ruokamäärä ”ei-enää-niin-pentu” -kissoille. Nälässä en tahdo mussukoita pitää, en ikinä! Mutta eipä taida ylipainokaan olla terveellistä. Näinpä järkevintä olisi vissiin pikkuhljaa siirtyä säännöllisiin ruoka-aikoihin ja järkeen perustuviin ruokamääriin.. Nythän ruokaa on kokoajan tarjolla – myös siis märkäruokaa. Joskus saattaa sattua niin, että on ollut huippuhyvää ruokaa aamulla ja iltapäivällä töistä kotiuduttua kipot on nuoltu puhtaiksi. Mutta tällöinkin on siis pojat vetänyt kokonaiset pussit päivän aikana nassuun!
Viljamin saalislelu
Noin muutenkin mussukat voi kovin hyvin! Nautiskelevat auringon paisteesta, leikkivät, pesevät itseään ja toisiaan sekä hurmaavat niin omia ihmisiä kuin vieraitakin hurinallaan ja mallikkaalla käytöksellään. Aikalailla kaikki vierailijat on ihmetellyt erityisesti Oliverin sosiaalisuutta. Eivät ole hekään aiemmin somalikissoihin törmänneet.. On toki Viljamikin utelias ja sosiaalinen, mutta harkitsee tarkemmin kenen syliin istahtaa.
Päikkäröintiä..
..ja lisää päikkäröintiä <3
Meilläkin meni varmaan pari viikkoa ennen kuin Viljami rupesi omaehtoisesti syliin pyrkimään. Kyllä me jo sitä ennen kovasti halittiin, pusittiin ja syliteltiin, mutta Viljamin sylivisiitit jäi melko lyhyiksi. Nykyisin syliin pyrkijöitä on 2 ja mä olenkin jo oppinut oikeat otteet, miten 2 kissaa mahtuu sohvalla syliin ja muutoin toinen toiselle – ja toinen toiselle olkapäälle! Väitän, että maailman kaunein ääni on hurina, kun 2 ihaninta omaa mussukkaa rötköttää olkapäillä ja hurisee pään molemmin puolin kumpaankin korvaan <3 !
Pitkula-pötkylä
Kovin kiltisti ovat karvanassut kaikenkaikkiaan olleet (ainakin jos multa kysytään). Joskin, yksi aamuyö tällä viikolla oli Oliver niin innokas naamanpesijä Kristianille ettei herrahenkilö saanut nukuttua, joten raukkaparat kissat joutui makkarista toisaalle nukkumaan. Meillähän on siis yläkerrassa toinenkin makkari jossa on ”käyttämätön” iso parisänky, joten en usko, että kissat saivat ”ulosheitosta” pahoja traumoja kun nukkumapaikkoja löytyy monenmonta niin ylhäältä kuin alhaaltakin. Eihän kissat tietääkseni edes koskaan päivisin meidän sängyssä nuku. Ja vaikka Viljami olikin (kuten aina!) mallikelpoinen nukkuja, ei tietysti pelkästään Oliveria voinut sulkea makkarista pois, joten joutui Viljamikin vaihtamaan unipaikkaa loppuaamuyöksi. Eikä pojat edes metelöineet oven takana, tyytyivät kai kohtaloonsa.
kestosuosikkilelua jaksaa aina jahdata
Näin kevään alkaessa sain ensimmäiset hyötykasvit kotiin: chilin ja ramiropaprikan. Ramiro on vielä niin pieni ettei kissoja kiinnosta, mutta chili on varmaan metrin korkuinen, rehevä ja hyvinvoivan oloinen -vielä toistaiseksi. Kissat niin kovasti tykkää tätä chiliä ”hoitaa”. Eivät vaan taida ymmärtää ettei se lehtiä pureskelemalla onnistu ;). Ja saas nähdä mitä tapahtuu kun (okei, JOS) ensimmäiset chilit ilmaantuu kasviin…ja jos sitä käyvät haukkaamassa!? Sitä jännityksellä odottamaan. Tosin, kumpainenkin kasvi pääsee ulos kunhan ilmat lämpenee. Päästäänkin pian kisumisujen kanssa puutarhahommiin!!!! Kiva kun on 2 pientä apulaista nyt ja aina tästä eteenpäin :).
Oliverilla chilin hoito käynnissä, Viljami nautiskelee kiltisti auringonpaisteesta
Aurinkoista ja MIAUmaista kevättä!
Kameran akku loppui ja laturin sain käsiini vasta eilen illalla. Näinpä en kuviakaan ole saanut ulos taikka otettua sitten viime viikonlopun. Mutta jottei homma menisi ihan läskiksi, niin pitää edes muutama kuva saada laitettua – vaikka sitten olisikin huonolaatuisia kännykkäkuvia.
JESH, sain molemmat mussukat syliin samaan aikaan <3
En tiedä miten kauan nämä merkinnät blogeissa säilyy, mutta samalla kun tämä toimii muille paikkana seurata kissamissojemme elämää niin minulle tämä toimii ns. päiväkirjana josta voin myöhemminkin tsekkailla kuka teki ja mitä teki ja erityisesti miltä mussukat tullessaan näytti!
Viljami Vilkutti melkein jokaisessa (n.15) kuvassa jotka otin - en vain meinannut saada tassua osumaan kuvaan..
Maanantaina meillä vieraillut Kristianin kaveri väitti, että karvalapset olisi hurjasti kasvanut 3 viikossa! Mitäääääh???!! Ihan yhtä pieniä vauviksiahan ne on kun tullessaankin ;). Ei sitä kasvua tosiaan itse huomaa. En ainakaan minä. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen en olekaan punninnut mussukoita paria kertaa viikossa, vaan eilen suoritin vasta toisen punninnan. Mikäli vaaka näyttää oikeita lukemia, on Oliver ottanut painossa jo kiinni: Oliver 2,2kg ja Viljami 2,3kg. Näin siis tosiaan valokuvatkin huijaa, kun monissa Viljami on näyttänyt melkeen tuplasti Oliverin kokoiselta! Tosin, kyllä ihan pelkällä omalla silmälläkin katsottuna Viljamiin verrattuna Oliverin vatsa näyttää siltä, että siinä on kuoppa ;). Mutta eiköhän nuo molemmat ole kuitenkin kaikinpuolin sopusuhtaisia pikkukisuja!
Kissoja...? Saanen epäillä.....
Tänään aamulla yritin taas pahuuttani tyrkyttää pojille Hillsin pentu(märkä)ruokaa. Siinä täytyy olla jotain todella pahasti vialla, kun Viljamikin kävi vain muutamaa palleroa nuolaisemassa! Jos Viljami ei syö, ruuan täytyy olla PAHAA! Ja pian Viljami tulikin ilmoittamaan mulle, että RUOKAA kiitos – ei HILL’siä.. Eihän mun heikko mieleni muutakaan voinut kun toimia Viljamin ”pyynnön” mukaan ja avata pojille uudet märkäherkut pahan Hillsin viereen.
Jeee, Oliver hogas, että leikkikuution sisällä on leluja 🙂
Kyllä se on niin jännä miten nuo pienet söpöliinit saavat ihmisen jos toisenkin kiedottua pikkukyntensä ympärille. Mä olen vähän suunnitellut, että käyn tänään shoppailureissun yhteydessä kirjastossa ja lainaan kaikki mahdolliset kissakirjat mukaani, jotta opin vielä paremmin ymmärtämään mussukoita…ja jotta ne voivat vielä paremmin mua käskyttää, kun ymmärrän mitä käskyttäjät haluavat ;). Hehe.. No ei, pitäähän karvalapsillakin jotkut rajat olla, mutta kyllä mua suuresti kiehtoo kissat ja niiden käytös ja muut tällaiset asiat. Lisäsivistystä hankkiakseni ajattelin näitä kirjoja lainata.
"Hurrrr....hurrrr...."
Milloinkohan Työväenopistolla järjestetään Kissapsykologian kursseja? Ilmoittaudun ennakkoon!
Tuntuu jo, että Viljamikin olisi ollut meillä kotona aina. Niin hyvin kotiutui tuokin mussukka ja aivan ihana on ollut seurata poikien temmellystä. Melkein kaikki asiat tehdään yhdessä, edelleen.. Välillä saattaa käydä niin, että osa päivä- tai yöunista nukutaan erikseen, mutta jossain vaiheessa toinen kyllä siirtyy toisen kylkeen yhteispesään :).
Mussukat päikkäreillä vol.1
Mussukat päikkäreillä vol.2
Myös luonne-erot alkaa jo tulla esiin. Viljami on enempi ruuan perään ja syökin reippaammin kun Oliver. Onneksi kuitenkin syövät sovussa ja Viljami kohteliaasti odottaa, että Oliver saa syötyä sen mitä syö ennen kuin työntää nenäänsä veljen lautaselle. Yleensä ruoka-annokset on kyllä sen verran riittäviä ettei edes Viljami jaksa putsata molempia kippoja. Ainoastaan raaka-liha -aterioilla Viljami kyttäilee josko Oliverilta jäis jotain yli.. Ja mistäs minä sitä tiedän kumpi käy kipoilla syömässä jos/kun ”märkäruokaa” jää yli ensimmäiseltä kattaukselta.
Tutkimusmatkalla, ja aivan kaikkialle pitää tunkeutua...!
Toinen luonne-ero liittyy sylittelyyn. Oliver hakeutuu paljon useammin itse syliin eikä mielellään lähtisi sylistä pois ennen tunnin-parin torkkuja. Viimeksi eilen puutui mulla takalisto, kun Oliver nukkui pari tuntia (?) sohvalla mun sylissä. Mutta eihän sitä pienokaista vaan voi herättää kesken unien! Niin söpö ja suloinen on. Onneksi toisen elokuvan aikana Viljami heräili raapimapuun korkeimmalta tasolta pesästä (mikä on Viljamin yks lemppari-päiväunipaikka) ja tuli sohvalle, jolloin Oliverille sopi mennä loppupäikkäreiksi Viljamin kylkeen torkkumaan – ja minä pääsin jalottelemaan!
Taas kerran yksinkertainen pakkausnauha oli paras lelu!
Vaikka päivisin Oliver on kovempi sylittelijä, niin öisin Viljami tykkää enemmän nukkua samassa sängyssä mun ja Kristianin kanssa. Meillä on siis myös ”vierashuone” omaa makkaria vastapäätä, jossa on iso sänky ja Oliver tykkää siellä nukkua ainakin osan yöstä. Jossain vaiheessa, erityisesti nukkumaan mennessä ja herättäessä, Oliver pitää kyllä huolen siitä, että on paikalla söpöilemässä ja hurisemassa. Mikäli aamuheräilyssä kestää (viikonloput) alkaa Oliverilla ja Viljamilla sellaset laukkakisat yläkerrassa (sänky on osa esterataa), että karisee kyllä viimeisetkin unihiekat silmistä! No, mun mielestä tämä yllättäin on vaan söpöä :). Yleensä nousenkin laukkakisojen alkaessa ja lähden kissojen kera aamiaiselle.
..no comments 😉
Huippuhyvin ja ihanasti on mennyt ensimmäiset päivät 2 kissan kanssa :). Tiukan harkinnan jälkeen päädyttiin kaikesta huolimatta ruveta kutsumaan ”Rölliä” eli Oliverin veljeä Viljamiksi. Oltiin siis Viljamia ajateltu abylle kutsumanimeksi, joten siksi mietittiin, että pitäis olla joku muu nimi. Pohdittiin myös josko Rölli Rölliksi jäisi, mutta minä kun jo tunnen Ragdoll-Röllin, niin tuntui etten osaisi kutsua tätä tyyppiä Rölliksi. Kiva nimi noin muuten olisi ollut. Mutta mutta, Viljamiksi hänet nyt ”ristittiin”. Kaunis kissa ja kaunis nimi plus molemmat Kristianin kanssa ko. nimestä tykättiin (mikä ei tosiaan ollut itsestään selvyys nimiä mietittäessä..).
Söpöliinit 🙂
On kyllä kertakaikkiaan ihana katsoa kuinka hyvin veljekset tulee toimeen ja kuinka tykkäävät yhdessä leikkiä, torkkua, tutkia paikkoja ym. ym. Melko pitkälti peräkanaa ainakin vielä toistaiseksi kulkevat. Vessassakin on hyvä käydä yhdessä ;).
Tutkimusmatkalla..
Ja olipa myös ihana huomata, että vaikka ruokia on 2 eri kipossa, on kiva välillä syödä täysin sovussa vuorotellen yhdestä samaisesta kiposta! Murinaa ruuasta kuuluu ainoastaan raakaliha -tarjoilun aikana. Oliver on paljon hitaampi syömään, joten kyllä esim. tänään heppa-aamiaisella vähän muristen varoiteltiin Viljamia tulemasta liian lähelle. Ja kivasti kyllä antavatkin toistensa rauhassa syödä.
Päikkäreillä..painimassa..päikkäreillä..
Molemmilla on myöskin omat lempparilelut joihin toinen ei saa koskea. Oliverin OMA lelu on pieni sininen huopapallo ja Viljami ihastui heti strassitikusta tehtyyn leluun. Murinat alkaa, jos toinen edes lähestyy sillon kun omalla lelulla leikitään. Ja sekin yllätti, että toinen ei enää edes yritä lähestyä toisen lempparilelua. Antaa rauhassa leikkiä ja tyytyy katselemaan toisen leikkejä. Erityisesti on ihana juttu kun tämä toimii molemmilla.
Ihan maailman parhaat kisut meillä on!
