Uusi vuosi sujui oikeen mukavasti. Mulla oli muutama kaveri kylässä ja mussukoilla oli hauskaa kun oli useampi leikittäjä :). Erityisesti Miira, the Kissakuiskaaja, jaksoi riehuttaa poikia. Ja opeteltiinpa muuten siinä sivussa myös ”istu” -käskyn alkeet.. Nyt mun pitää vaan jaksaa päivittäin jatkaa koulutusta. Pitääkin videoida näitä ”tassu” ja ”istu” -leikkejä sitten kun myös tuo ”istu” alkaa sujumaan. Tassua osaavat jo antaa pyytämättäkin ;).
Mutta, uuden vuoden valmistelut aloitettiin perinteisesti ruuanlaitolla. Virallisena valvojana tietysti Viljami:
Pitaleivät jätettiin pyyhkeen alle hetkeksi kohoamaan, ja mitäs mitäs sieltä paljastuikaan pyyhkeen alta? Ei kai vaan kissantassunjälkiä???
Toiselle viralliselle valvojalle ei pelkkä tarkkailu riittänyt, vaan piti pesukoneesta hakea ”pullasuti” ja maistaa oliko se sula voi varmasti vielä kunnossa..?
Röyhkeät valvojat laajensivat omatoimisesti oikeuksiaan myös ruokapöytään asti:
Edes raketit ja muut paukkeet ei saanut mussukoita säikähtämään. Päin vastoin, niitä piti käydä vähän väliä ikkunassa ihmettelemässä!
Ihana uusi vuosi (aatto) siis oli. Pojilla riitti tekemistä ja ihmettelemistä :). Tähän loppuun vielä Viljamin perinteinen ”tervetuloa kotiin” -tervehdys 🙂
Vielä pitää joulua sen verran muistella, että lisätään tännekin nämä meidän ulkoilukuvat ja video Tapaninpäivältä. Eipä kovin jouluiselta tuo ympäristö näytä.. Mutta sen verran oli jo pojille viileä ilma ettei siellä kumpikaan kovin kauaa viihtynyt. Oliver taas tapansa mukaan kulki puolet ulkoreissusta mun sylissä :).
Ja tässä linkki videoon: http://www.youtube.com/watch?v=3YkPFFFDAN4&feature=youtu.be
Sitten vielä lähes pakolliset ”mussukat nukkuu” -kuvat <3
No nyt se sitten on ohi. Se joulu. Mutta voi pojat, kyllä meillä oli kivaa! Mussukoilla oli niin hauskaa ja jännää etteivät raukat meinannut malttaa nukkua.
Jouluaattoaamuna lähdettiin siis Tuomarilaan mun vanhemmille. Siellä riitti tutkittavaa niin paljon ettei pojat melkein edes ehtinyt päivystää ruuanlaitossa herkkujen toivossa.
Apua saatiin myös kuusen koristelussa:
Juurikaan tuon enempää ei kuusi kiinnostanut. Siitä olin vähän yllättynyt. Olin odottanut (joskaan en ehkä innolla..), että pojat yrittäisi kiivetä kuuseen tai olisi ottanut missioksi metsästää jokaisen kuusen pallon. Mutta ei. Vähän pientä siistiä haistelua, alimpien oksien palloilla leikkimistä ja kerran – pari narun nykimistä tassuilla. No, ehkei tämä hyvä käytös ollut kovinkaan harmillista 😉 .
Molemmat pojat oli ilmeisesti ollut aika kilttejä, kun joulupukki muisti paketeilla. Niitä ei meinattu malttaa jättää rauhaan..niitä pakettien sisältöjä:
Ja vihdoin, enimmän juhlaväen poistuttua malttoi mussukat rentoutua ja auttaa kahta kukkuvaa tonttua palapelin rakentamisessa.
Tapanina kotiuduttiin ja mussukat taisi nukkua koko illan..ja yön. Niin ihana, mutta rankka joulu oli :).
Eilen olikin taas jännä päivä, kun Oliverin ja Viljamin kanssa toimitettiin joulupukin asioita. Erityisesti haastavaa oli lahjanarun sitominen. Pojilla, erityisesti Viljamilla, kun on siihenkin joku suunnaton fiksaatio! Löysin kotoa sellaista vähän hienompaa narua, jonka pistin ensimmäisiin paketteihin. No, onhan se tietty kiva, että niissä paketeissa näkyy myös mussukoiden ”kädenjälki” eli hampaiden jäljet.
Yhden kerran sain myöskin juuri ja juuri napattua narun päästä kiinni, kun Viljami oli löytänyt irtonaisen lahjanarunpätkän. Siinä se sitä mutusteli kun huomasin, että o-ou, kohta tuo pojankoltiainen nielaisee koko pätkän! Sain siis napattua viime hetkeellä narunpäästä kiinni ja vedin sen Viljamin suusta ulos. Vähän se kakoi, eli oli yrittänyt sitä niellä. Sen jälkeen houkuttelin kissat herkkupaloilla eteiseen, laitoin oven kiinni ja narutin viimeisen paketin salaa ;).
Oliver ihastui eniten joulukuusen koristenaruun, jota olin ostanut Tuomarilaan huomista kuusen koristelua varten. Saas nähdä kuinka käy kuusen mikäli Oliver ottaa tehtäväkseen metsästää koristenaruja tuosta ”leluja täynnä olevasta kiipeilypuusta” ;).
Oliver ja Viljami toivottaa kaikille oikein ratkiriemukasta joulua! Omalta osaltani toivotan rauhaisaa ja makoisaa joulua itse kullekin!
Tällä viikolla kävi joulu jo ovella. Tai no, pitää kai ne pikkujoulut kissoillakin olla 🙂 . Taas kerran siis saapui kovasti odotettu Zooplussan paketti! Herkkuputkilot olikin jo päässyt loppumaan, joten paketti oli todellakin erityisen hartaasti toivottu ja odotettu.
Laatikon sisältä löytyi vaikka mitä, mutta parhaita oli herkkuputkilot ja uusi sulkalelu (edellisen, tapetun, tilalle). Oliver vaatiikin noin joka toinen minuutti sulkalelulla leikittäjää:
Ja tässä linkki videoon, jossa Viljami haki herkkukaapista juuri sinne pistämäni herkkuputkilot. Pojilla on dilemma: ”kuinka saisin auki herkkuputkilon…”. Yleensä Viljami hoitaa kaiken työn. Oliver hengailee lähistöllä korvat höröllä ja juoksee paikalle viimeistään siinä vaiheessa kun kansi aukeaa. En ole vielä niin kauaa seurannut tilannetta, että Viljami saisi itse purkin rikottua. Yleensä ymmärrän vihjeen ”MIAU!” ja tarjoilen herkut kädestäni.. Siispä se video jälleen täältä: http://youtu.be/YqoJf30F91A .
Tässä myös muutama todistekuva siitä, että talossamme asustaa termiittejä…..:
Nyt en tosin muutamaan päivään ainakaan ole saanut näitä karvaisia, nelitassuisia termiittejä kiinni itseteossa. Ehkä tietävät, että nämä hommat hoidetaan hämärähommina, yön pimeinä tunteina 😉 . Korvikkeeksi olen huonolla menestyksellä yrittänyt kasvattaa kissanruohoa (tämä taitaa olla vehnänorasta?). Täytynee laittaa uudet, tuoreemmasta pussista toinen kulhollinen kasvamaan, paremmalla onnella (?).
Yksi päivä kotiin tullessa löysin lattialta Viljamin myrkkykäärmeen, ja ihan täysin selvästi se oli Viljamin viesti mulle: siinähän on täysin selkeästi myotoiltu sydän <3 :
Tuona samaisena päivänä Viljami myöskin mietti, josko hän jo olisi iso poika ja lähtisi vähän kylille.
..tuli kait kuitenkin siihen tulokseen, että kotona on kivempi. Lämpimämpi. Turvallisempi. Ruokaisampaa. Leikkisämpää. Huomioidumpaa 😉 ….
Niinpä elämä jatkuu mallillaan, ihan niin kuin ennenkin!
Joulu lähestyy eikä mulla ole vieläkään kamerassa uusia pattereita. Asia pitää korjata asap, jotta pystyn kuvaamaan jokaikisen hetken meidän (=mussukoiden) joulusta :). Mitäköhän pojat tykkää joulukuusesta? Montakohan kertaa se kaatuu? Kuinkakohan monta koristetta kumpainenkin saa alas? Veikkaan, että lameet on vastustamaton juttu… Innolla odotan! Odottaisi pojatkin saletisti jos vaan tietäisivät kuinka jännä joulu on tulossa 😉 ! No mutta, sitä ennen ei auta kuin odotella:
Molemmilla pojilla on tietysti omat kalenterit. On muuten Kristianillakin. Ja mulla 2. Mä olen hankkinut ne kaikki – aika kiva juttu 😉
Ja tässä taas kerran mussukoiden valinta.. Kupissa tuoretta HYVÄÄ ruokaa, mutta mun lautasen jämiä on odotettu ja nyt maistuu niin perunat kuin ruusukaalitkin. Oliver nappasi perunanyytin ja kuljetti sen vähän kauemmaksi, jotta saa varmasti syödä sen itse.
Pakko jakaa myös tämä pienen poloisen unikuva. Aina tullaan tietysti ovelle vastaan ja kerran tällä viikolla vastassa oli ihan uninen mussukka!
Eikä tässä sitten paljon muuta raportoitavaa. Vielä söpö, joskin epäonnistunut, yhteiskuva ja muutamat Oliverin poseeraukset:
Näihin tunnelmiin jäämme kuumeiseen joulun odotukseen…!
Tällä viikolla ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut mitään suurta ja ihmeellistä.. Tai ehkä suurin ihmeellisyys ainakin mussukoiden mielestä on ollut viime viikolla saapunut ensimmäinen huonekasvi (kukka), joka tällä hetkellä näyttää pahasti termiittien kurittamalta. Tietääkseni meillä ei ole termiittejä… Kuka/mikälie kasviin iskenyt. Jostain syystä syyttävä sormeni taipuu kissoja kohti. Useamman kerran olenkin laatikoston päältä löytänyt onnellisen kissan pureskelemassa ihania lehtiä. Olen kyllä kertonut, että mulle tulee paha mieli jos pojat sitä kasvia rääkkää. Silti tuntuu, että kun selkäni käännän ne termiitin korvikkeet iskevät ex-kauniiseen kukkaan hampaineen..
Todistusaineistoa ja kauniita unikuvia:
Pienet murumussukat täytti perjantaina, Itsenäisyyspäivänä, kokonaisen YHDEN VUODEN <3. Ihan pieniä vielä. Keskiviikkona käytiin 1-vuotis rokotuksetkin ottamassa ja voi vitsi sentään miten molemmat oli niiiin kilttejä ja reippaita! Meidät otti ensin vastaan eläintenhoitaja tms. joka tarkisti poikien tiedot koneelta. Hän ei itse ollut ennen poikia tavannut (olivat siellä kastraatiossa kesällä), mutta kertoi, että koneelle mussukoiden tietoihin oli kirjoitettu, että ”aivan ihanat kissat”! Olipa kiva kuulla!
Perjantaita piti tietysti juhlistaa muutoinkin kun katsomalla Linnanjuhlat ja kunnioittamalla Suomen itsenäisyyttä. Kummit kutsuttiin kylään ja mussukoiden kanssa leivottiin kakkua ja muuta pientä purtavaa..
Muuta ihmeellistä ei olla saatu aikaiseksi, mutta johan noissa synttäreissä olikin puuhaa kerrakseen :). Loppuun vielä ne pakolliset unikuvat:
Opettelin tuossa viime viikolla tekemään itselleni akryylikynsiä ja tottahan toki mussukat oli valvomassa, että prosessi sujuu varmasti ohjeita noudattaen. Meinasi välillä olla vähän hankalaa, kun akryylijauhepurkki oli auki pöydällä, kynsissä akryyliä kovettumassa ja innokas kissa ei olisi malttanut pysyä poissa tapahtumapaikalta. Yritin vikistä ja vinkua kuin lapsi, että ”älääääää….hei mee pois….”. Ajattelin, että niin ärsyttävä marina karkottaisi kissankin. Olin väärässä. Onnistuin kuitenkin 3h väännön jälkeen saamaan kynnet kuntoon ja kissatkin säilyi akryylivapaina.
En tiedä mikä tuossa kynsiviilassa on niin jännää, mutta Viljami ei pysty sitä vastustaa. Yritin olla ovela ja pakenin keittiöön lavuaarin ylle kynsiä viilaamaan, mutta Viljami ei ollutkaan niin helposti höynäytettävissä, vaan kuten yllä kuvassa huomaamme, juoksi mussukka perässä kynsiviilaa metsästämään. En vaan tajua mikä siinä muka on niin mielenkiintoista? Lauantainakin viilailin kynsiä tuolla keittiössä, kissojen nukkuessa – vaan eipä mennyt montaa sekuntia kun Viljami istui jalkojeni juuressa ja tuijotti viilaa. Se oli jo oppinut tunnistamaan kynsien viilauksen äänen ja tuli salamana pikalle kun kuuli tuon houkutuksen kutsuvan. Ei myöskään kannata jättää kynsiviilaa avoimeen meikkipussiin:
Tuosta kynsiviilasta (on melko jämäkkä ja karhea kun on nimenomaan akryylikynsiviila..) saattaisi jäädä kivat jäljet lattiaan, mikäli Viljami saisi sillä vapaasti leikkiä. Niinpä täytyy huolehtia siitä, että viilat pysyvät visusti piilossa lukkojen tai muiden takana..
Ja tässä vielä peri mussukkapainikuvaa ja ylisöpöjä unikuvia <3
Tässä vielä linkki mussukkapainivideoon:
http://www.youtube.com/watch?v=XLZwSm8U6Wg&feature=youtu.be
Tässäpä nyt vihdoin nämä kuvat viime sunnuntailta kun oltiin mussukoiden kanssa Tuomarilassa kissojen mummolassa 😉 . Sain vihdoin ja viimein ”uuden” kamerankin (vanhempieni hylkäämän) ja onpas kiva kun saa lähes onnistuneita kuvia myös liikkuvasta kohteesta (kissasta). Kovasti ei pojat malttanut poseerata kun juoksivat asuntoa läpi, minä kameran kanssa perässä. Mutta kivaa oli, voin varmasti poikien puolesta vannoa 🙂 .
Useamman tunnin molemmat pojat juoksi tutkimassa paikkoja, mutta onneksi lopulta malttoivat myös hetken huilata..
Olipas mukavan ihana ja rento viikonloppu! Vietin sen pitkälti kissojen kanssa kotona. Tehtiin ruokaa, leikittiin, ulkoiltiin ja katottiin telkkaa. Sunnuntaina käytiin myös Tuomarilassa mun vanhemmilla, mutta siitä reissusta kuvat täytyy laittaa seuraavalla kerralla, koska kuvia perjantailta ja lauantailtakin on kerrankin vaikka muille jakaa – tai siis juurikin muille jakaakseni.
Viralliset valvojat oli jälleen läsnä pannarin teossa:
..kuten myös ruuanlaitossa:
Oliver närkästyi kun ei saanutkaan toimia koemaistajana, ja siirtyi korkeammalle tarkasteleman valtakuntaansa ja alamaisiaan työnteossa (=ruuanlaitossa).
Asiaa piti tarkastella myös toiselta kantilta (keittiön toisen puolen kaappien päältä).
Myös rappusten raoista on hyvä katsoa miten maailma makaa..
Ja tässä Viljami taas vaihteeksi niiiin nätisti pyytää herkkuja 🙂
Jokaiseen viikonloppuun mahtuu tietysti myös muutamat leipien ja pullien pöllimiset. Lauantaiaamuna löytyi vessan lattialta leivänjämät pussissaan:
Sunnuntaina taas olin leiponut texaspullia. Otin yhden maistaakseni ennen suihkuun menoa. Haukkasin palan tai kaksi ja jätin pullan odottamaan siksi aikaa kun menin suihkuun. Parempiin suihin oli sekin pulla päätynyt. Viljami ei tiennyt asiasta mitään…
…tähän sen jätin..
Lauantaina illalla ehdittiin myös ulkoilla. Ensimmäiset 15-20 minuuttia Oliver ulkoili mun sylissä. Viljami viiletti häntä pystyssä eteenpäin, mutta Oliverin mielestä ulkoilmaa oli turvallisempi tutkia sylistäkäsin, tassujaan likaamatta. Lopulta Oliverkin uskaltautui vähän tutkailemaan, ihan maastakäsin 😉
Viikonloppuun mahtui paljon tietysti myös sitä sohvailua ja rentoutumista. Oli ihana kun Oliver niin monta kertaa itse kömpi mun syliin nukkumaan <3
Viikko on jälleen sujunut varsin mukavasti. Kotona on ihanaa ja jopa ne arkiaamut on ihania, kun vastassa on nämä kaksi pientä murumussukkaa <3. Tässä ekassa kuvassa Viljami istuu sohvan käsinojalla ja pyytää Kristianilta kauniilla katseellaan karkkipaperia.
Eihän tuota pysty vastustamaan! Ei pysty ei! Ei ylläri, että tahtonsa läpisaantiprosentti näillä mussukoilla on niin korkea ;). Ja seuraavassa Oliver itselleen omimalla nahkatuolilla…ottaa reeeennnosti…!
Taas kerran saa ihmetellä miten ihan kaikki ruoka joka tulee ihmishenkilön lautaselta, on niiiin kovin maukasta!? Erityisesti Viljami seuraa aina tilannetta, että missä vaiheessa lautanen asetetaan maahan ja putsarit pääsee hommiin. Silmä kovana pitä tilannetta seurata ettei joku pöljä vahingossa vie lautasta suoraan tiskikoneeseen. Tällä viikolla syötiin muunmuassa pinaattikeittoa:
Sehän on myös absoluuttinen totuus, että vesi maistuu monta kertaa paremmalta kaikkialta muualta, paitsi omasta kiposta juotuna. Ihan sama onko tuoreempaa että omassa kupissa vai pöydältä löytyvässä mukissa.
Ja tässä taas mussukat päikkäreille nro 1/100 menossa mun töihin lähtiessä. Niin epistä!
Lauantaina piipahdin farmasianpäivillä Messukeskuksessa Oliverin ja Viljamin kummin kanssa ;). Saatiin kassilliset erinäkösiä näytteitä ja Anu ehkä jotain oikeasti hyödyllistä infoakin. Mä odotan eniten, että pääsen kokeilemaan kaikkia rasvoja ja muita ihania joita tuli napattua. Mutta pointtina tässä se, että vaan oli kissatkin onnellisia tuosta mun messuvisiitistä – tai ainakin tuliaisista. Erityisesti Viljami ihastui paperikassiin, jossa ne tavarat kannoin kotiin. Seuraavassa kuvassa Viljami istuu karkkien päällä.. Melkein kaiken muun olin jo ehtinyt pelastaa, mutta karkit muhivat vielä tuolla Viljamin lämpöisessä huomassa.
Lopulta sain koko kassin tyhjennettyä ja tässä saalis:
Lisäksi Viljami tietysti tykkäsi noista karkeista. Ei niiden syömisestä vaan niillä leikkimisestä. Laitoin karkit kippoon pöydälle ja pakko mun on myöntää, että mun mielestä oli ihan äärettömän söpöä kun Viljami meni itse kiposta valitsemaan parhaan ”lelun”. Kolme kertaa bongasin Viljamin hakemassa uutta saalista lattialla pyöriteltäväksi. Kristian oli toista mieltä ja nappasi mussukkaraukalta karkit pois.. Minä tietysti säälin murumussukkaa ja ihan sen takia piti muutama konvehti syödä, jotta saatiin Viljamille lelu karkkipaperista. Tietysti itsekseni vannoin noukkivani karkkipaperin leikkien jälkeen roskiin, mutta sinne (minne? en tiedä…) se taisi jäädä 😉
Jotenkin Oliver tuntuu olevan niin nopea liikkeissään, että siitä on paljon vaikeampi saada kuvia. Tajusin juuri etten koko viikonlopun aikana (siis voi kauhea…heh 😉 ) saanut ainuttakaan onnistunutta kuvaa Kuningas-Oliverista. Valtias-Viljami jotenkin tajuaa tuon poseeraamiseen jalon taidon paremmin..
Lopuksi vielä aamuinen kuva ruokapaikalta. Pari pikkupossua ollut taas vauhdissa… Ja en tiedä mikä näiden myrkkykäärmeiden funktio on. Miksi Viljami on tuonut kaikki kolme samaan paikkaan? Yleensä saaliina on aina vain yksi käärme kerrallaan. No, eipä näitä ymmärtää voi 🙂
Viikko on tähän asti mennyt varsin mukavasti. Mitään erityisiä temppuja tai hassutuksia mussukat ei ole keksinyt. Ihan ”normisettiä” ;). Viljami on pureskellut tomaattipussia ja heitti tomaatit tapansa mukaan maahan. Pelastin ne heti, kun satuin olemaan paikalla, jottei olisi lattia täynnä Viljamin tekemää ketsuppia.
Lisäksi Viljami rei’itti 2 mun tekemien sämpylöiden pussia, mutta ilmeisesti ne itse sämpylät oli pahoja kun ei edes Viljamille kelvannut.. Valitettavasti tästä ei nyt löydy todistusaineistoa, mutta lupaan, että tämä tietolähde on luotettava. Mutta porkkanankuorien syönnistä löytyy aineistoa. En tajua mikä niissäkin houkutti!? Jopa Oliver kävi haistelemassa ja nuolaisemassa. Viljami pureskeli pidempään. Tilauksessa on kissanruohoa. Auttaisikohan se tuohon pureskelun tarpeeseen?
Oliver pääsi taas livahtamaan pesukoneeseen. Siellä se tutki, josko pohjalta löytyisi vettä tai ruuanjämiä! Ja taas tähän väliin pakko todeta, että kyllä meidän kissat saa ihan oikeasti sitä kissanruokaa!!! Lihaa, herkkuja, raksuja, vettä… Joten mitään puutosta tai puutetta ei varmasti kummallakaan ole!
Ja tähän vielä Oliverin aaria:
..ja rennot viikonlopun toivotukset!
