Arki koitti..
Kylläpä oli tänään rankkaa lähteä töihin ja jättää pieni Oliver-mussukka kotiin.. Onneksi Kristianilla oli vapaa päivä, niin sai vähän paremmin mielin aloittaa työviikon. Kaikesta huolimatta meillä oli superihana viikonloppu (maanantailla pidennettynä) Oliverin kanssa. Se tuli huomattua, että Oliver todellakin haluaa osallistua kaikkeen! Ja sehän onkin kiva – joskin ruuanlaiton suhteen koin pieniä haasteita karvatassun halutessa osallistua ruuanlaittoon tai vähintäänkin ihmetellä sylistäkäsin kummallista hämmentämistä ja pilkkomista. En vielä osaa sanoa ”ei” kun Oliver jalkojen juuressa anoo kauniilla ”miu”:lla syliinpääsyä. Vaikka kuinka päätän, että nyt laitan ruokaa, Oliver voi sen ajan olla lattialla tai muualla, niin joka kerta tuo söpöliini saa mut huijattua ottamaan itsensä syliin…ja hurrr…hurrr…ei sitä voi vastustaa!!!
Tiskikoneen tyhjentäminen oli Oliverin mielestä myös huisin hauskaa puuhaa. Menipä siinäkin touhussa joku tovi, kun eräs olisi halunnut työntää noukkansa joka ikiseen koloon, joten piti toisella kädellä pitää kissa sallitulla alueella ja toisella yrittää tiskien paikalleen laittoa ;).
Kyllä se vaan pistää pohtimaan, että oliko elämää ennen Oliveria? Vasta muutama ihanuuspäivä takana, mutta yhtäkään päivää ilman tuota karvanassua ei voi enää kuvitella. Pitäisköhän vaan jättäytyä työttömäks ja jäädä kotiin paijaamaan pientä kissaa – kohta kahta ;).
Hyvä idea!eka jäät työttömäks, sit hankit noin pari-kolmesataa uutta kissaa, et enää poistu kotoa vaan elät onnellisesti kissojen kaa samasta sheba-purkista syöden ja sitten me kaikki muistellaan kuinka joskus tunnettiin yks Minna joka ei ollu ihan terve.
No ei kato tartte satoja kissoja…kaks riittää..ehkä kolme….neljä??? 😉
Crazy cat lady in making!