Taas on eletty jänniä ja kovin kovin ihania hetkiä pienen karvamussukan kanssa :). On myös tullut selväksi, kuka tietokoneen omistaa:
Joks mä saan facebookkaa??
Missä veikan päivitykset???
Oliver ja Oliver 😉
On myös kovin harmillista ettei kamera koskaan sillon ole mukana, kun sattuu ja tapahtuu tai muuten vaan tehdään jotain jännää.. Esim. tänään sain laitettua valjaat päälle yhteisymmärryksen vallitessa ja käytiin jopa n.2min ulkoilulla!!! Tämäkin kaikki lähti siitä, kun taas toimitettiin ovelle postipakettia. Oliver tietysti oli kovin kiinnostunut tästä tapahtumasta. Kun postimies lähti, jäi Oliver ulko-oven ikkunaan kuikuilemaan ja miettimään miten tuonne ”huoneeseen” pääsis.. Päätinpä siis, että nyt ne valjaat päälle niin minäpä näytän tuon toistaiseksi tuntemattoman maailman!!! Laitoin valjaat ja palkitsin heti tuoreella naminami-kalkkunalla. Ja sit, ja sit avautui ulko-ovi ja pääs pieni karvatassu kylmyyteen tutustumaan! Oli se jännää, mutta 2min riitti. Ja sit taas sai kalkkunaa.. Toivottavasti jäi hyvä maku suuhun ko. touhusta 😉 -ja niin..eipä olt kameraa mukana-
Toinen lempparipalloista -milloin sängyssä, milloin ruokakupissa, milloin missäkin!!!
Tuntuu, että syli on Oliverin lempparipaikka. Tänäänkin Kristianin kanssa juteltiin, kuinka välillä on vaikeaa, jos Oliver nukahtaa syliin kun itse on esim. telkkaa katsomassa sohvalla, niin sitten ei voi liikkua vessaan, syömään tai muuallekaan, kun on pieni söpöliini nukahtanut eikä toista raaski herättää ;). Mä olen kyllä keksinyt tähän periaatteessa ratkaisun: kyykyssä pystyy kävellä ja toisella kädellä tukea kissaa, niin voi käydä vaikkapa siellä keittiössä -kissa edelleen sylissä- ja palata takaisin sohvalle, ja kissa on tyytyväinen kun saa olla sylissä 🙂 Ja mikäli on riehut päällä, voi Oliver käydä olkapää-pysäkillä levähtämässä:
"MUN tietsikka edessä, MUN tuoli, MUN ihminen, MUN koti" - MÄ omistan!"
Ja mikä parasta, tämän postauksen loppuun voin todeta, että huomenna on taas edessä maailman ihanin päivä!!!!! Huomenna saamme kotiin Oliverin ihkaoikean velin <3 . Vaikkei tämäkään toisen kissan hankintatarina mennyt niin kuin alunperin piti, niin kaikesta huolimatta – olen varmasti maailman onnellisin kun saadaan huomenna toinenkin samanmoinen karvaihanuus kotiin! Niin on supermahtava luonne Oliverilla ettei veljelläkään muuta voi olla 🙂 Ja Oliverin (ja veljien) uskomattoman kissaiskän tavanneena, ei näiltä pienokaisilta voisi muuta edes odottaa!!!
Oliver on ehtinyt kaikkiin jänniin paikkoihin ja oppinut (ja opettanut 😉 ) vaikka mitä! Ohessa otteita kuvien muodossa:
"Mitäs tänään syötäis?"
Vesipiste..
Tassujen pyyhintää?
Karkkipaperi on paras lelu!
..ja karkkipaperisaalista voi kannella mukanaan.
Oliver ei ole täällä?
Söpöliini-höpöliini eteisessä kummallisia ulkoilmahajuja tutkimassa
Oliver on kyllä kertakaikkiaan todella ehtivä ja utelias poika :). On jo käyty roskiksessa, vessanpytyssä ja pyykinpesukoneessa. Kaikki nämä siis valvovan silmän alla, joskin kaksijalkaisen reaktiokyky ei ole yltänyt nelijalkaisen tasolle. Vessanpönttöjen kannet pidetään meillä kyllä kiinni, mutta mikäli oven jättää auki vessaan mennessään, saa vessakaverin. Ja mikäli ei tajua estää kissaa hyppäämästä pönttöön sillä sekunnilla kun kannen nostaa, käy siellä JOKU tassujansa uittamassa. Nyt 2 kertaa tämä tapahtunut, montako vielä jäljellä 😉 ?
Roskiksen suhteen sama juttu. Olin perunoita kuorimassa, ja sen n.2 sekunnin aikana kun kurotin pöydältä perunaa, oli karvatassu jo roskiksessa perunankuorien seassa. Naminami.. Miksi kaikki kielletty tai epäterveellinen on aina niin houkuttelevaa?
Pyykkiä ripustaessa on myös hirmu kiva, kun saa apurin.. Apuri osaa auttaa erityisesti sukkahousujen asettelussa kuivaustelineelle. Ne venyy kivasti ja tietysti lattialla lattialämmityksen ansiosta kuivuu paremmin – apuri tietää tämän. Samalla, jos kääntää katseensa sekunniksikin pois avonaisesta pesukoneenluukusta, voi olla varma, että koneessa olevia kosteita pyykkejä on joku pieni karvapallo haistelemassa. Ei tässä muuten mitään, mutta ihan turvallisuussyistä olisin sitä mieltä ettei pesukone olis hyvä paikka kissalle..
Ja sit kanssa ihmetyttää, että vaikka just antaa maistuvan ruuan, tuoreen veden ja uudet raksut, niin miten ihmeessä se mun vesi mukissa ja jugurtti+mysli lautasella on niiiin kovin houkuttelevaa??? Ollaan kyllä yritetty Oliverille opettaa ettei ruokapöydälle tarttis sillon tulla kun me ihmiset ruokaillaan. Ja uskon vahvasti, että Oliver jo tämän tietää…aina ei vaan voi pieni kissa kaikkea muistaa ;). Sitäpaitsi, aina kannattaa kokeilla – koskaan ei tiedä koska heikko ihminen murtuu ja antaa kissalle periksi ;).
Kylläpä oli tänään rankkaa lähteä töihin ja jättää pieni Oliver-mussukka kotiin.. Onneksi Kristianilla oli vapaa päivä, niin sai vähän paremmin mielin aloittaa työviikon. Kaikesta huolimatta meillä oli superihana viikonloppu (maanantailla pidennettynä) Oliverin kanssa. Se tuli huomattua, että Oliver todellakin haluaa osallistua kaikkeen! Ja sehän onkin kiva – joskin ruuanlaiton suhteen koin pieniä haasteita karvatassun halutessa osallistua ruuanlaittoon tai vähintäänkin ihmetellä sylistäkäsin kummallista hämmentämistä ja pilkkomista. En vielä osaa sanoa ”ei” kun Oliver jalkojen juuressa anoo kauniilla ”miu”:lla syliinpääsyä. Vaikka kuinka päätän, että nyt laitan ruokaa, Oliver voi sen ajan olla lattialla tai muualla, niin joka kerta tuo söpöliini saa mut huijattua ottamaan itsensä syliin…ja hurrr…hurrr…ei sitä voi vastustaa!!!
Tiskikoneen tyhjentäminen oli Oliverin mielestä myös huisin hauskaa puuhaa. Menipä siinäkin touhussa joku tovi, kun eräs olisi halunnut työntää noukkansa joka ikiseen koloon, joten piti toisella kädellä pitää kissa sallitulla alueella ja toisella yrittää tiskien paikalleen laittoa ;).
Kyllä se vaan pistää pohtimaan, että oliko elämää ennen Oliveria? Vasta muutama ihanuuspäivä takana, mutta yhtäkään päivää ilman tuota karvanassua ei voi enää kuvitella. Pitäisköhän vaan jättäytyä työttömäks ja jäädä kotiin paijaamaan pientä kissaa – kohta kahta ;).
Tämä kaide on oiva kulkuväylä keittiön ja ruoka-/tietokonepöydän välillä. Kun yksi on koneella, toinen laittaa ruokaa niin kolmas pomppii näiden kahden välillä :). Lisäksi kaiteelta voi suunnitella (kuten kuvassa nyt) ”vaarallisia” pomppuja kohti rappusia ja yläkertaa..kurvit suoraksi mutkissa sutien 😉
Hiiri on ystävä. Hiiri on vihollinen. Hiiri on leikkikaveri. Yksi nahkahiiri jo menetti toisen korvansa Oliverin lempeässä huomassa. Mutta nou hätä, hiiriä saa aina lisää – meidän Oliveria on vain yksi!
Omassa raapimapuun pesässä on hyvä olla. Korkealta sopii katsella alamaisia, nukkua ja leikkiä. Välillä meno hirvittää kun tuolla korkealla hän esim. jahtaa omaa häntäänsä! Tämä olikin ihan uusi juttu…en tiennyt, että kissatkin harrastaa tätä koirien lempipuuhaa!
Tällä penkillä on hyvä suorittaa ruokapesut…
..ja ruokapesun päälle torkut mamin sylissä, auringonpaisteessa <3
Ja torkkujen jälkeen on hyvä muistuttaa kuka on Suurin ja Mahtavin Peto!!!
