Kahden punaisen somalikissan, Oliverin (Kharn-Ka J.Verne) ja Viljamin (Kharn-Ka Voltaire) elämää espoolaisessa perheessä, jossa elämä pyörii näiden suuresti rakastettujen kissalasten ympärillä <3
Lomalla on aina kivaa, tottakai! Vähän on harmittanut vaan nuo viileät ilmat. Ei ole voinut mussukatkaan ulkoilla niin paljon kun haluaisi – minä kun en ole pihalla kauaa tarennut, eikä oveakaan viitsi tuntitolkulla auki pitää. Mutta on se aurinko sentään välillä näyttäytynyt! Oliverille vaan ei enää meinaa oma piha riittää. Jos silmä välttää, löytää Oliverin naapurin pihalta. Toisinaan laitankin Oliverin naruun kiinni, vaikka itse olisinkin pihalla. Viljami on kiltti. Ei naruja mussukka tarvitse <3
Eilen kävikin hassusti, kun oltiin mussukoiden kanssa pihalla. Ihanasti aurinko lämmitti ja minä siinä pihalla lakkailin kynsiä. Kummallakaan kissalla ei ollut naruja, kun ajattelin, että pystyn ihan helposti vahtimaan. Mutta kuinkas kävikään, juuri kun kynnet on lakattu, Oliver päättää lähteä naapuriin. Hyppää aidan yli ja näin.. Aita siis ei pidättele kissaa, minua kyllä! Minähän en aidan yli päässyt, joten ei kun toisesta ovesta ulos, talo kiertämään ja hakemaan Oliver naapurin pihalta. Onneksi sentään antoi ottaa kiinni. Siinä tietysti tahriintui juuri lakatut kynnet. Niinpä uusi kerros lakkaa. Ja kappas kappas mitä tapahtui, Oliver lähti uudemman kerran naapuriin! Ja sama rulianssi, minä kierrän talon, haen kissan ja harmittelen toistamiseen lakattuja kynsiä. No, onneksi on loma ja aika lakata kynsiä vaikka sen kymmenen kertaa 🙂
En myöskään tiedä miksi, mutta jostain syystä Oliver tykkää ulkoilujen aikana käydä sisällä olohuoneen ikkunassa kurkkimassa. Mä olen tullut siihen tulokseen, että Oliver käy siinä hankkimassa kokonaiskuvaa pihan strategisista mittasuhteista ja punomassa seuraavaa karkaamis-strategiaa..
Mutta kyllä sisälläkin on kivaa – ainakin välillä! Ja oma veli on paras kaveri <3
Ja toki ulkoilu on rankkaa puuhaa! Välillä pitää levätä ja kerätä voimia seuraavaa ulkoilua varten 🙂
Niin tylsät ilmat on ollut ettei itseä ole pihalla olo juurikaan kiinnostanut. Mussukat on kyllä saanut omalla pihalla olla, mutta valvovaa silmää on tarvittu entistä enemmän. Viljami keksi ettei ole hauskempaa kuin hyppiä meidän ja naapurin pihan välissä olevan seinän (n.2,5 metriä???) päälle. Siinä sen seinän edessä kun sopivasti on pöytä, jonka päältä ponnistaa. Oliver taas on keksinyt, että piha-aidan yli voi hypätä ja lähteä tutkimaan naapureiden pihoja. Vähän eilen nolotti, kun oltiin sisällä syömässä ja naapuri huuteli aidan takaa ulkona, että hei – teidän kissa olis täällä.. Juoksin ulos, ja naapuri piti Oliveria sylissään. Oli kuulemma mennyt heille sisään asti avoimesta ovesta!!! Pahoittelin ja onneksi naapurikaan ei ollut moksiskaan.
Noin muuten ollaan oltu sisällä, varsin väsyneellä meiningillä. Tässä muutama otos viikonlopusta:
Toivotaan, että säät pian paranisi. Sitten malttaisin minäkin olla pihalla auringossa, kirjaa lukemassa – ja mikä tärkeintä, vahtimassa mussukoita! Saisi pojat olla enempi ulkona. Nyt en ainakaan ihan hetkeen taida uskaltaa jättää karkulaisia pihalle vapaana valvomatta.
Loma lähenee ja mieli on hyvä ja höyhenen kevyt 🙂 Ilmeisesti on mussukoillakin, luulevat kai itsejään lehmiksi..:
Ja mikä parasta, saatiin viimein kissa-aita pihalle 😉 Siitä suuri kiitos isälleni, joka aidan kävi torstaina päivällä pystyttämässä. Laitoin aluksi ihan normaalisti silta valjaat päälle ja narut pöydänjalkaan. Mutta Kristian pian ehdotti, että kokeillaan irroittaa narut. Hieman emmin, mutta päätin , että ok, kokeillaan mitä käy.. Ja näin tehtiin. Jätettiin valjaat, mutta irroitettiin niistä narut kokonaan. Oi voi sentäs miten kiltisti mussukat oli! Kumpikaan ei edes yrittänyt aidan yli! Kiersivät kyllä ensalkuun koko pihan. Kai vähän ihmetteili, että mites sinne naapurin pihalle nyt mennään??? Mutta ihana juttu, nyt ei tarvita jatkuvaa pelastuspartiota selvittelemään kissoja naruista 😀 Saavat siis jatkossakin pojat olla vapaana pihalla. Tosin valvovan silmän alla pitkälti, ainakin alkuun. Oltiin kyllä eilenkin itse sisällä, käytiin vaan kurkkimassa oven raosta, että kaikki ok..
Ja vielä kissapaini-pesukuvat, kun pääsin taas kännykkäni kanssa tätä söpöyttä todistamaan <3
Juhannus oli varmasti mussukoille kovin mieluinen. Vaikka ei niihin kuuluisiin hellelukemiin päästy, niin pääasia, että sai olla ulkona! Joka päivä sai pojat olla ulkona pitkälti niin paljon kuin halusi. Itse meinaa värjöteltiin viltteinemme pihalla grillaten ja hengaten. Sadekuurojen suojaan tuli myös mussukat katoksen alle. Oliverin ilme tuossa kolmannessa ja erityisesti neljännessä kuvassa kertonee kaiken 😉
Ja kävipä myös mussukoiden kummitäti kylässä. Oliver käytti heti tilanteen hyväkseen:
Ja suojaisa vakoilupaikka löytyi Viljamille 🙂
Myös aurinko kävi meillä, todistettavasti!
Sunnuntaina saattoikin reporankana pieni kissa nukahtaa mun syliin pidemmäksi toviksi <3
Ennen juhannusta jäi uudet tuulet päivittämättä. Niinpä tässä nyt alkuviikon kuvat viime viikolta. Ollaan toki kovasti ulkoiltu, pienistä sateista, kylmästä ilmasta ja ukkosista välittämättä!
Ja olipa meidän juoksunurtseille ilmestynyt myös upouusi juna, jota käytiin haistelemassa. Siellä oli myös hyvä putsata sateen kastelemat tassut.
Ja silloinkin, kun ei itse olla ulkona, on syytä silmä kovana tarkkailla pihapiirin tapahtumia!
Pitää myös Oliverista laittaa pari hienoa kuvaa, kun murumussukka niin kauniisti poseerasi <3
Harmaa on kuva..mutta niin on ilma ulkonakin! Ei muuta kun niitä heinäkuun helteitä ja lomaa odotellen 😉
Olin torstai-iltana luvannut mussukoille, että perjantaina saavat olla pihalla pidemmän aikaa ;). En tiedä kuinka hyvin tuo puhuttu ihmiskieli tuli ymmärretyksi, mutta ainakin itse ymmärsin jotain luvanneeni. Näinpä suuntasin suoraan töistä kotiin. Ensin ruoka (kissoille!) ja sitten omalle takapihalle. Ulkona satoi, joten pojat pysyi alkuun kivasti katoksen alla terassilla. Oliver katseli tyrmistyneenä sadetta:
Ja kun sade lakkasi, piti heti juosta märälle nurtsille! Joskin myös heti perään oli suoritettava turkin pesu ja kuivaus.
Aurinkokin vilahti ja Oliver otti siitä kaiken ilon irti. Märkä ruoho oli ehtinyt sotkea Oliverin turkin, joten tarkka pesu oli paikallaan 🙂
Mutta voi kurjuuden kurjuus mitä sitten sunnuntaina kävikään.. Oltiin omalla pihalla iltapäivää paistattelemassa ja mussukat hyppi onnessaan lentävien öttiäisten perässä. Yhden ampiaisen/mehiläisen ehdin karkottaa suurella lehdellä ennen kun suurpedot saivat sen saalistettua. Mutta sitten sattui. Oliver hyppeli mehiläisen perässä. Paiskasi sen tassuilla maahan ilmasta. Luulin, että mehiläinen pääsi livahtamaan tassujen välistä karkuun, mutta näin ei ollutkaan. Yhtäkkiä meinaa Oliver hyppäsi salamana taaksepäin siitä kohdasta, mihin oli mehiläisen saalistanut. Ensin en edes tajunnut, että mehiläinen totta tosiaan oli pistänyt, sillä Oliver ei edes vinkaissut. Ei maukunut, ei mitään. Siirtyi vain sivummalle tassua nuolemaan. Pian tuon tragedian jälkeen siirryttiin sisälle ja huomasin, että oh no, tassu oli turvonnut! Kaivoin kaapista kyypakkausta, jota ei ollut. En ymmärrä minne se on kadonnut!? Oliver kuitenkin käveli ihan normaalisti ja jopa hyppi pöydälle/pöydältä, joten ajattelin ettei syytä suurempaan huoleen ole. Joka tapauksessa ravasin illan mittaan tarkistamassa, että Oliver hengitti normaalisti, missä sitten nukkuikaan. Ja varovasti tunnustelin ettei piikkiä ollut jäänyt tassuun. Toivottavasti poloinen paranee pian. Niin kova sääli oli.. Ja niin paljon soimasin itseäni kun sitä kyypakkausta ei löytynyt. Voi mussukka raukkaa :(. Yritin ottaa kuvan turvonneesta tassusta, mutta en tiedä saako tuosta mitään selvää..
Kävin myös kuvaamassa nukkuvaa potilasta. Tuostakin mielestäni näkyy kuinka tönkön näköinen onnettomuuden kohdannut tassu on 🙁
Ja vielä unikuva Viljaminista, valtiaan paikalta, omien voitto-ruusukkeiden vierestä <3
Pojat on ollut kyllä taas koooovin avuliaita :). Onko maailmassa montaa hauskempaa asiaa kuin lakanoiden vaihto? Minun mielestäni on, melkolailla..mutta Oliverin ja Viljamin mielestä ei juurikaan. Ja on minunkin myönnettävä, että vaikka nykyisin tuohon prosessiin menee ehkä hieman enemmän aikaa, niin on se vaan mukavampaa suu hymyssä suorittaa tuota pakkopulla-lakanoiden vaihtoa ja välissä vähän peuhata mussukoiden kanssa :).
Toisinaan tulee hetkeksi loukutettua jompi kumpi pojista johonkin kaappiin, kun sinne toinen menee salaa vähän ”paikkoja järjestelemään”. Mutta onneksi kissoja on kaksi. Sillä aina kun olen vahingossa oven sulkenut ja kissa jäänyt kaappiin, on toinen mennyt ovelle maukumaa ja raapimaan ovea. Ja Oliver etenkin jää oven eteen hädissään ynisemään, jos siis Viljami on se loukkuun jäänyt. Niiiiin herttaista <3. On siis aina paikallaan tsekata kaapit ja laatikot ennen kuin sulkee ne..
Sen lisäksi, että pojat toimivat apupoikina lakanoiden vaihdossa ja kaappien siivouksissa, toimittavat he meillä myös tiskikoneen virkaa:
Ja väittävät, että kissoihin muka menee rahaa.. Mitä vielä!? Säästöä tulee ovista ja ikkunoista.. Ilmaistyövoimaa kotitöissä ja lisäsäästöjä sähkö- ja vesilaskuissa (tiskikone) 😉 Hihihiii…
Tässä vielä ylpeä linnunsulkasaaliin löytänyt Oliver ja viimeisenä linkki youtuben videoon samaisesta aiheesta. Oliver suojeli sulkaansa Viljamilta. Murisi ja sihisi, vaikka Viljami oli n. 2 metrin päässä. Ihan hassu mussukka. Videolla tosin taitaa kuulua enempi naapurin lapsen ääni kuin nuo Oliverin hurjat varoitus/suojeluäänet..
Viikonloppuna tuli taas tottakai ulkoiltua. Tulin perjantaina suoraan töistä kotiin ja tarkoitus oli ihan ensiksi syödä, sitten leipoa 2 kakkua lauantaille ja sen jälkeen viedä kissat ulos. Viljami kuitenkin sai mau’uttua tahtonsa läpi ja hommassa kävikin niin, että heti ruokailun jälkeen lähdettiin ulkoilemaan! Ensin reilu tunti ympäriämpäri ja päälle varmaan pari tuntia omalla pihalla oloa. Malttoipa Oliverkin hetken sylissä istua:
Lauantaina päätin vihdoin ja viimein hankkiutua myös eroon kaikista ylimääräisistä leluista. Niitä leluja kun on kerääntynyt iso kasa, mutta vain muutamat on sellaisia, joilla mussukat oikeasti leikkii. Sain kassillisen hyväkuntoisia, ehkä lahjoitettavia leluja ja pieni joukko joutui roskikseen. Ajattelin pestä/siistiä kaikki nuo ylimääräiset lelut ja jos kelpaavat, niin lahjoittaa jonnekin kissataloon tai vaihtoehtoisesti myydä kirpputorilla pikkurahalla. Tässä muutama todistusaineisto meidän siivouspäivästä:
Ja loppuun kuva mamis-mussukka-Oliverista, joka joka yö nukkuu mun jalkopäässä ja käy siitä alkuillasta ja aamuyöstä hellyyttä hakemassa kainalossa <3
Kyllä meitä taas on sää suosinut. Kahtena päivänä tällä viikolla mussukat ei ole päässyt ulos, koska mulla itselläni on ollut iltaohjelmaa. No, perjantainen jooga saa väistyä kakunleivonnan ja mussukoiden ulkoilutuksen tieltä!
Keskiviikon ulkoreissulla mussukat löysi ihanan turvallisen bongailupaikan. Tuon ”mikälie”-pömpelin päältä oli niin turvallista tarkkailla ohikulkevia ihmisiä ja koiria. En tiedä tajusiko mussukat ettei koirat pääse sinne hyppäämään vai oliko korkealta muuten vain mukavan turvallista katsella mualiman menoa!?
Tuon pömpelin päällä pojat jaksoi päivystää niin kauan, että mä jo meinasin turhautua. Totesin, että onneksi normaalisti molemmat tykkää liikkua, juosta, tutkia ympäristöä laajalti..eikä peruskissamaisesti kököttää (kuten tuossa yllä!) paikoillaan sekunti..minuutti…tuntitolkulla ;). Joskin omalla pihalla sais mun puolesta just tota tehdä! Kökkiä ja katsella lintuja. Ja antaa mun löhötä auringossa tai lukea kirjaa rauhassa. Mutta tuon rauhassa olemisen sijaan saan pomppia yhtenään oikomassa mussukoiden valjasnaruja tai nostelemassa pois naapurien pihoilta.
Mutta hei, se olennaisin asia meinasi nyt unohtua! Meillä oli keskiviikkona extempore-Milton-treffit!!! Tavattiin taas naapurit ja heidän Milton-hauva :). Pyörittiin, hyörittiin ja nuuskuteltiin. Oliver läimäytti muutaman kerran lempeästi tassulla (ilman kynsiä) Miltonia kuonoon kun Milton tuli liian lähelle. Mutta pääsi Oliver ja Milton myös ihan nenä-nenä asteelle! Oli kyllä kiva kun tutustuminen sujui puolin ja toisin niin rauhallisesti 🙂
Jälleen tuli viikonloppuna ahkerasti ulkoiltua, vaikkei ainakaan perjantai-illan sää ollut kovin mieltä ylentävä. Mutta saatiinpa taas olla melko rauhassa meidän huudeilla :).
Erityisesti Viljami on innokas puuhun kiipeilijä. Onneksi ei edes yritä kymmenien metrien korkeuksiin. Kai kuitenkin tajuaa, että itse on alas tultava. Eikä ainakaan vielä toistaiseksi ole ongelmia asian suhteen ollutkaan.
Myös sunnuntaina saatiin jellonalasten kanssa seikkailla omalla savannillamme melko rauhassa. Kaupungin nurtsitkin loisti tyhjyyttään ja niinpä me taas juostiin iiiihan täysiiii! Ja vaikka mä kaikkeni annan, pingon minkä jaloistani pääsen, niin en ihan pysy mussukoiden vauhdissa. Voi olla melko koomisen näköistä, kun 2 pientä kissaa ”vetää perässään” aikuista ihmistä, riippakiveään. Mutta kyllä vaan huomaa edelleen, miten molemmat nauttii kun saavat juosta :).
Ja joka kerta käydään myös seikkailu-jokipolulla, jossa ei tod. koskaan ole muita tullut vastaan. En usko, että sinne edes täysin selväjärkinen, aikuinen ihminen hevillä lähtee.. On oksia, nokkosia, mutaa, vettä, ötököitä… Mutta kissat tykkää, joten..
Ja toinen, mitä ehkä moni täysin selväjärkinen ei tekisi, on ryömiä sillan alta ahtaasta raosta, jossa maa haiskahtaa pissalle.. No, tarvinneeko edes julkisesti tunnustaa, kuka ehkä saattoi ryömiä..kahteen kertaan…
Harmikseni en tajunnut ottaa valokuvia Milton-hauvasta, johon pojat teki meidän pihalla tuttavuutta. Milton on vielä nuori, innokas hauva, mutta oli pitkän lenkin jälkeen sen verran uupunut, että jaksoi rauhassa istuskella ja tutustua mussukoihin. Ihan nenä-nenä asteelle ei päästy, mutta varmaan 10 minuuttia pyörittiin, istuttiin ja haisteltiin (no en sentään minä – kissat vaan!). Seuraavalla kerralla lupaan ehdottomasti ottaa todistusaineistoa hauvatreffeistä 🙂 .
Kylläpä oli mukava nauttia viikonlopusta keskellä viikkoa 😉 ! Keskiviikkona olin kasvattajan järjestämässä kevättapaamisessa. Siellä juoruttiin kissoista ja vähän muusta sekä tietysti järjestettiin arpajaiset! Mun 3 arvasta 2 voitti: toisella sain sellaisen 2-osaisen lautassetin, jossa lautaset laitetaan ”päällekäin” tarjoiluastiaksi. Siitä vain puuttui oleelliset osat, joten ei valitettavasti ole käyttökelpoinen 🙁 . No, pääasia, että mussukat sai kaikkea kivaa! Toisella arvalla voitin kissatalon, jonka mussukat heti otti omakseen:
Ja lisäksi ostin kassillisen kissanruokaa, herkkuja ja leluja. Kissanminttutyyny oli ihan hitti! Sillä pojat vuorotellen leikki loppuillan.
Torstaina pitkälti vain olla möllöteltiin. Erityisesti Oliver oli ihan super-sylimussukka!
Kurjasta kelistä huolimatta käytiin myös ulkoilemassa. Ja eipä muuten ollut juuri muita liikkeellä, joten saatiin rauhassa haistella pensaita ja hiipiä ruohikossa. Käytiin myös leikkimässä kukkulankuningasta oman taloyhtiön pihalla, joka olikin mitä mainioin lintujen bongauspaikka!
Vähän säälitti tuo kurakeli, kun mussukoiden piti vähän väliä (erityisesti Oliverin) pysähtyä tassuja putsaamaan. Sisällä onneksi hoitivat heti alkuun tassujen ja masun putsauksen, eikä mun tarvinnut pelätä kurasia tassunjälkiä asunnossa. Siistit pojat! Illalla sain vielä muutaman iltapesukuvan <3
En onnistunut lataaman kameran akkua, joten täytyy tyytyä muutamaan kuvaan, jotka otin eilen kännykällä. Pihalla on totta tosiaan oltu joka päivä kun on ollut hellettä! Edelleen odotan kovasti, että saadaan piha-aidat pystyyn eikä tarvitsisi kokoajan juosta nykimässä mussukoiden naruista, kun sinne naapurin pihanlle on AINA pakko päästä!
On myöskin vähän harmillista, kun molemmat pojat on päättänyt pelätä kaikkea liikkuvaa, mikä/joka tulee kahta metriä lähemmäs. Se vähän siinä määrin häiritsee, että me ei suinkaan olla ainoita, jotka haluavat oleskella ja liikuskella ulkona auringonpaisteessa. Ja erityisesti lapset ei ymmärrä pitää etäisyyttä tai mennä pois, vaikka kerron, että kissat pelkää. Siinä sitten kissat rimpuilee valjaissaan hädissään joka suuntaan kun lapset jää toljottamaan ja pyörillään edestakas heilumaan, vaikka kissat selkeästi on ihan paniikissa. Eilen sain onneksi kissat napattua kukkapenkistä syliin (jonne olivat juosseet piiloon ahdistelevia lapsia) ja harppasin muutaman askeleen ennen kuin päästin kissat maahan ja me juostiin useampi metri vaaraa pakoon ;).
No, onneksi omalla pihalla saa olla turvassa ja kelpaa makoilla välillä auringossa ja välillä varjossa..ruohikossa vaanien 🙂
Toivon myös, että pojat päivä päivältä rohkaistuisi, kun tajuavat ettei yksikään ihminen heille pahaa halua, vaikka lähestyy ja haluaa paijata.
Mun ja mussukoiden harmiksi näyttää useampikin rivari ja/tai erillistalo nousta meidän huudeille. Ja harmiksi sen takia, kun tylsät rakennusmiehet yrittävät blokata meidän ulkoilumaastoja! Ensin vievät MEIDÄN metsän ja sitten vielä yrittävät rajoittaa meidän liikkumista siinä muussa ympäröivässä luonnossa. Phtyit sanon minä! Onneksi ollaan sen verta näpsäkkää porukkaa, että osataan (myös minä!) limbota narujen alta ja sujahtaa puistikkoon ja puroreitille.. Kjäh kjäh..
Ja tuon puroreitin yhteydessä käydään toisinaan myös juoksemassa isolla kaupungin nurtsilla! Mä en ihan pysy mussukoiden vauhdissa, mutta pojat on jo tajunnut sen ettei ne voi mennä täysiiiiiiiiiiiii…! Yritän kyllä parhaani ja on ihana katsoa kuinka murumussukat nauttii kun saa edes vähän juosta <3. Juoksu kuvia ei tämänhetkisellä kuvauskalustolla oteta 😉 mutta tässä muutama kuva siitä nurtsin vierestä, pienistä maastoutujista.
Onneksi ruohikkoa löytyy myös oman taloyhtiön pihalta. Eilen yksi naapuri totesikin ettei meidän kohta tarvitse leikata nurtsia lainkaan kun meidän pojat hoidaa nurmikon lyhennykset 😉
Torstaina oli kertakaikkiaan niin ihana ilma, että me viihdyttiin melkein 2 tuntia ulkona! Sen jälkeen pojat olikin aika tyytyväisinä sisällä loppuillan. Eikä Oliverkaan tullut herättämään vasta kun sovittuun torkutusaikaan, eli 5.45 ;). Mulla soi kello 6.00, joten sopii paremmin kuin hyvin nuo Oliverin hurisevat ja lempeät herättelyt varttia ennen <3. Loppuun vielä tältä viikolta Oliverin palloleikit 🙂
Ainiin, ja meinasi unohtua Olivertrainerin jumppa/venytysohjeet vetreää viikonloppua varten!:
Kylläpä todentotta oli kesäiset ilmat viikonloppuna! Lauantaina hengailtiin omalla pihalla mussukoiden kanssa. Laitoin myös Oliverille naruvaljaat, sillä toisinaan Oliveria on kiinnostanut pihan ulkopuoliset seikkailut sen verran, että tuokin pikkupaholainen on päättänyt lähteä turvavaljaista livohkaan. Naruvaljaat toimi molemmille mussukoille sen verran hyvin, ettei itsensä valjaissa riuhtominen ilmeisesti tuntunut enää yhtä hauskalta, vaan pojat alistuivat kohtaloonsa ja pelkkään omalla pihalla oloon. Melko rankkaa 😉
Toin myös teltat pihalle, ja ne olikin varsinainen hittijuttu! Molemmat tykkäsi, mutta erityisesti Oliver mieltyi telttahengailuun ja sieltäkäsin maailman menon tarkasteluun.
Ostin myös sunnuntaina grillin ja pihan verkkoaidan. Verkkoaita helpottaa entisestään mussukoiden pihaulkoilutusta, kun naapurien pihoille ei tosta noin vain pääsekään, ja grilli tietysti lisää ihmisiä ajatellen pihaviihtyvyyttä! Toivottajasti herra aidanasentaja kerkiää mahdollisimman pian aitaa asentamaan ja minä saisin grillin pystyyn niin voin sitten julistaa pihakauden virallisesti alkaneeksi :).
