Tällä viikolla ollaankin sairasteltu tasapuolisesti vuorotellen. Onneksi ihan vain me ihmiset. Ensin minä ja sitten Kristian. Mutta mikäs sen mukavampaa mussukoille! Vaikka ainakin oma aikani kului hyvin pitkälti sohvalla maaten, niin sehän ei päiväunisia kissoja haitannut. Erityisesti Oliver hakeutui jokaisille päiväunilleen, ainakin osaksi aikaa, joko mun viereen tai 3-peiton pesään – peittojen alle! Mulla jo meinasi kankku puutua, mutten raaskinut liikkua jotten häirinnyt pienen pientä keräkissaa.
Onneksi Oliver jossain vaiheessa halusi itse vaihtaa asentoaan, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja sain minäkin itseni oikaistua 😉 . Välillä Oliverista ei näkynyt mitää, välillä näkyi nenänpää ja välillä pienet tassut <3 .
Siinä sohvalla makoillessa sain myös hyvän passikuvan Oliverista 😉
Myös Viljami teki mulle seuraa päiväunien merkeissä.. Liekö pojat vuorotellen mua vahtineet 😉
Kerran oli myös ihan pakko nousta (joo – vaan kerran nousin 😉 ) sohvalta seuraamaan tulenarkaa tilannetta: Viljami vs. uusi-uljas-kukka:
"Emmä mitään tee...mä vaan katon!"
"No kai nyt vähän saa kokeilla? Emmä mitään riko!"
"Sniff..pientä poloista kissa-rukkaa toruu ihan aiheetta :(...."
Yllä olevan lisäksi pääsin myös todistamaan Oliverin kissabuffettia. Kerrankin Oliver eikä Viljami. Pakko ottaa kuva 😉
No niinhän siinä kävi, että se takatalvi tuli ja yllätti. Ei päästy poikien kanssa ulkoilemaan 🙁 . Kokemuksen perusteella tiedän, että ihan turha olisi ollut niitä valjaita pukea päälle ja todeta mussukoiden pettyneet ja kauhistuneet ilmeet, pakkasen ja lumen aiheuttamasta järkytyksestä. Mutta oli meillä silti hirmu kiva viikonloppu! Kohokohta oli varmaan mun Ikeassa käynti, jonka lopputuloksesta erityisesti Oliver nautti. Ostin meinaa sen sinisen Ikeakassin, ja sinnehän mahtuu vaikka kaksikin kissaa leikkimään 🙂
Lisäksi sain taas ihmetellä kuinka kaksi juuri herkkuruokaa syönyttä ”nälkäistä” kissaa herkuttelivat lavuaarin antimilla 😉 . Ei sitä kyllä millään meinaa tajuta, miten kaikki mikä ei ole omassa kipossa on niin herkkua!? Veikkaan ettei paljon kiinnostaisi hernekeitot, perunamuussit tai pinaattikeitot omassa kipossa…
Ja riemukasta uutta viikkoa mussukat toivottavat mussukkapainin merkeissä <3
Nyt on kyllä viikko mennyt hurjaa vauhtia. Mitään erikoista ei edes murumussukkamme ole keksinyt. Ihania ja superöpöjä molemmat – niin kun aina! Myös mä olen ollut vähän huono kuvaamaan, kun en aina viitsisi niitä samoja ”kissa nukkuu sohvalla” -kuvia ottaa. Saisin varmasti jo monisatasivuisen kuvakirjan ihan pelkästään sohvalla nukkumiskuvista.. Mutta tässä edes muutama mussukkakuva, joista en edes kaikista voi itselleni kunniaa ottaa. Osa on kaivettu kännykästä Kristianin lähettämistä kuvista 🙂
Tässä seuraavassa kuvassa parasta on tuo takakulmasta kurkkaava Oliver..mikä linssilude <3 !!!
Viljamin pravuuri: kiivetä omin avuin hattuhyllylle. Se on oikeasti korkealla..mun päätä korkeammalla. Pari kertaa olen onnistunut näkemään, miten Viljami sen tekee.. Hattuhyllyn alla on naulakko. Viljami hyppää naulakossa roikkuviin takkeihin (!). Ottaa kynsillä kiinni ja ponnahtaa siitä vielä hattuhyllylle. Oih ja voih, on se meidän pieni mussukka NIIIIIIN taitava <3.
Ja vielä viimeisenä jugurttikulhon putsausta à la Viljami ja itsensä putsausta à la Oliver!
Vihdoin ja viimein nyt sunnuntaina maa oli sula ja kuiva! Ja aurinkokin paistoi, ainakin vähän lämmittäen, joten riemulla päästiin vihdoin mukssukoiden kanssa ulkoilemaan!
Oliver oli tuttuun tapaan himmailija ja noin vartin jälkeen olikin onneksi kotikypsä. Viljamin kanssa jatkettiin kahdestaan vielä pidemmän aikaa! Häntä pystyssä Viljami viiletti suurella ylpeydellä ja itsevarmuudella eteenpäin pitkin katuja ja metsiä :). Vauhtia oli niin paljon etten meinannut ehtiä kuviakaan saamaan..
Vielä kotonakin energiaa riitti ja alkoi hillitön mussukkapaini <3
Ja illalla nukkumaan mennessä sain taas tutun kainalokaverin <3 <3 <3
Nyt on pojilla vaaralliset leikit.. Noh, ehkei hengen vaaralliset, mutta sanotaanko näin, että kyseisellä saaliilla on puolistusmekanismi omasta takaa, mikäli pojat aikovat sen suolistaa.. Voipi loppua leikit lyhyeen ;). Tässä kuva uusista mahtileluista:
Erityisesti Viljamilla on intohimoja näihin chileihin, mutta aamulla kyllä molemmat sillä/niillä tyytyväisenä leikki.
Harmillista kyllä, lelu joutui jääkaapin alle…
..eikä Viljami saanut sitä mitenkään sieltä pois..
..mutta onneksi pöydällä oli vielä täysi ”lelupurkki” josta Viljami haki uuden lelun ja jatkoi leikkejään!
En tiedä puraisiko Viljami saaliilta kaulan katki, vai hukkasiko lelun? Tai kenties kyllästyi leikkiin? Joka tapauksessa huomasin Viljamin lopettaneen leikit ja kyykkivän lattialla. Tarjosin varoilta rauhottavaa jugurttia, mikäli lelua tuli maistettua..
Ja leikkien ja aamupalan jälkeen on taas eräillä aika käpertyä päiväunille.
Viikonloppuna päätin suorittaa ruokakaapin siivouksen. Se (kaappi) on melko kapea ja epäkäytännöllinen joten se ei montaa tovia kerrallaan siistinä pysy. Näinpä on toisinaan järkevää siivota koko kaappi ja heitellä vanhat ainekset roskiin. Apunani tietysti oli, ketkäs muutkaan, kuin Apupoika-Oliver ja Apupoika-Viljami. Eikös aina yhdessä kaikki ole hauskempaa 😉
Ja jälleen kerran houkutus oli Oliverille liian suuri. Pussi se on roskapussikin ja onhan sitä nyt kokeiltava – josko sinne kissa mahtuu!?
Viikonloppuun mahtui myös niin myrkkykäärmeleikkejä Viljamin kanssa kuin myrkkypallo leikkejä Oliverin kanssa. En valitettavasti saanut käsiini (edes eläinkaupasta!) pojille kuivattuja herkkupaloja joiden avulla oltaisi voitu aloittaa uusien (ja vanhojen) temppujen opettelu (sen Kissan aktivointi -kirjan oppien mukaan). On siis tehtävä Zooplus tilaus tai ostettava Citymarketista kalliilla superherkkuja.. Mutta siihen asti mussukat joutuvat tyytymään muihin herkkuihin ja vanhoihin leluihin. Valinta voi olla vaikea..kerran jos toisenkin Viljami miettii lelukorin äärellä, minkä lelun ottais..
Sen jälkeen kun reissusta palattua suoritin mussukoille punnitsemisen, olen ollut hieman huolissani erityisesti Oliverin salakavalasta painonnoususta. Nyt siis molemmat pojat ovat joutuneet painontarkkailuun! Yritän myös parhaani mukaan keksiä erilaisia aktiviteetteja ja kiinnittää enempi huomiota ruuan laatuun. Ensi alkuun kaivoin kaapin syövereistä aktiivilaudan, josta mussukat saa kaivaa herkkuja. Ei niitä herkkuja siinä laudalla yötä päivää pidetä, ainoastaan pari kertaa päivässä kun satun itse olemaan kotona vahdissa. Myös se ”kissan aktivointi” -kirja on nyt tulevana viikonloppuna kaivettava esiin! Kohta Youtube on pullollaan Oliverin ja Viljamin mitä hienoimpia temppuja ;).
Tällä viikolla on myös ahkeroitu ja ihan kolmistaan koottu Ikeasta haettua tietokonepöytää. Pojista on ollut iso ilo ja apu. Tai ainakin ilo….ainakin välillä ;). Kokoaminen tyssäsi eilen viime metreille, kun huomasin, että nippeli-nappeli-pussukasta puuttuu neljä puutappia. Niitä on siis lähdettävä Ikeasta hakemaan tulevana viikonloppuna. Tässä muutama tärähtänyt kuva apulaispojista:
Ja pakko myös vielä liittää pari hassunhauskaa kuvaa eilisestä nukkumaanmenosta. Oliver hyppäsi mun selän kautta vaatekaappien päälle ja Viljami jäi sängylle ihmettelemään, mihin velipoika meni..
Valitettavasti myös niin ihana lötköttelykuva valottui ja/tai tärähti tai jotain… Mutta laitanpa sen tänne kaikesta huolimatta, kun kerrankin sain pojat samaan kuvaan 🙂
Lupaan myös huolehtia siitä, ettei pojilla tule olemaan viikonloppuna yhtä tylsää kuin Oliverilla alla olevassa kuvassa 😉
Viikonloppu aloitettiin taas, kuinkas muutenkaan, kuin ruuanlaitolla. Tuore, raaka kala kiinnosti poikia vähän turhankin paljon. Mua ei tippaakaan haittaa pienet tarkkailijat pöydällä ruuanlaittoa seuraamassa, kunhan pitäisivät pienet nenänsä ja tassunsa erossa ruuista. Toisinaan ihania tuoksuja on kuitenkin liian vaikea vastustaa. Tällä kertaa päätin kokeilla ”muuria” jonka toisella puolella pojat saa katsella, mutta jota ne eivät saa ylittää. Arvata saattaa toimiko? 😉
Oliverin suhteen toimi paremmin. Joka kerta kun tassu nousi ”muuria” kohti, sanoin tiukkaan ”ei” tai työnsin tassun takaisin. Mutta Viljami ei ollut yhtä helppo. Lopulta väsyin, kun ei kädet enää meinannut riittää kissojen estelyyn ja samalla ruuanlaittoon. Onneksi mussukat tyytyivät myös kakkos-vahtipaikkaan, joka on itseasiassa yksi Oliverin lemppari-paikoista, jopa nukkumiseen.
Itse pojat ei tuonne pääse, vaan tarvitsevat ponnahdusalustan, eli minut 🙂 . Molemmat osaa kyllä pyytää kun tuonne haluavat. Katsovat minua, sitten kaapin päälle ja sanovat ”miau”. Minä sitten kumarrun ja kissa hyppää ensin selkäni päälle tai harteilleni ja siitä sitten kaapin päälle. Toisinaan Oliver myös pyytää minut avukseen alastuloon. Maukuu sieltä korkealta, katsoo minuun ja lattialle. Ymmärrän toki taas kumartua. Sitten Oliver hyppää selkäni kautta lattialle. Niiiiiin söpöä <3 .
Mutta, kuten otsikosta voi päätellä, käytiin perjantaina myös ulkoilemassa. Tai no, en tiedä voiko sitä ihan ulkoiluksi kutsua.. Oli niiiiin inhottavaa taas kun oli maassa lunta ja asteitakin alle +20. Todistusaineistoa sain vain kissantassunjäljen lumessa:
Oliver ei tassuansakaan lumessa kastanut. Viljamin oli pakko, sillä TODELLA pelottava ihminen kulki ainakin jossain 15 metrin päässä kun Viljami oli mun sylissä, n.2 metrin päässä ulko-ovesta. Viljami päätti, että on turvallisinta paeta. Hyppäsi sylistä alas maahan ja meni kuistille nuolemaan yök-lumisia tassujaan. Sen jälkeen molemmat pojat halusi sisään. Aikaa ulkoiluun kului ehkä 3-5min. Varsinainen rohkelikko tämä meidän mussukkaveljespari 😉 .
Muutoin viikonloppu sujui varsin rauhallisissa merkeissä..
Viime yönä kävi jotain kummallista. Pojat oli saanut jotain taikavoimia, joilla oli avannut ovia. Makkarin oven ovat ennenkin saaneet auki, siinä ei ollut mitään ihmeellistä.. Mutta, että ulko-ovi. Se on mysteeri. Mysteeri joka ei varmaan koskaan selviä. Nousin aamulla ja tuttuun tapaan ensiteoikseni menin kissojen kanssa ala-kertaan aamuruokia laittamaan. Ihmettelin kun oli TODELLA kylmä ja huomasinkin melkein heti, että ulko-ovi oli auki. Siis ihan kissan mentävällä raollaan. Ja myös eteisen ovi oli apposen auki, eli siinä on ollut ties vaikka läpi yön meillä avointen ovien päivät..
Onneksi kissat oli tallella! Meillä kun on autotiekin ihan vieressä, niin olisi voinut sattua vaikka mitä kauheuksia. Se, miten ja miksi ovi oli auki, ei ole meille selvää. Ulko-ovi menee itsestään lukkoon aina kun sen vetää kiinni. Vaikka siis mussukat onnistuisivatkin hyppäämään kahvaan, ei oven pitäisi aueta. Ei kai ole muuta vaihtoehtoa, kuin, että viimeksi kotiin tullut (en minä!!! 😉 ) ei ole jostain syystä vetänyt ovea kunnolla kiinni. En voi olla muuta kuin kiitollinen pakkaselle siitä, että kissat löytyivät kotoa sisältä turvasta. Edes tassunjälkiä ei vastasataneessa lumessa näkynyt.
Ja tässä muutama kuva meidän niin niin kovin nälkäisistä pojista, jotka taas kerran on joutunut metsästämään itse ruokaansa pöydälle jätetyistä astioista.
Yritin myös kuvata lempparipallolla leikkivää Oliveria, hieman huonolla menestyksellä. Ei tuo Lumia pysy liikkuvan kissan perässä. No, yksi epäselvä kuva (jossa Oliver esittää Viljamia) ja linkki videoon.
Oliver leikkii pallolla (meinasi jopa luovuttaa pallon mulle mukaan töihin) : http://youtu.be/S6Ttku8WrGU
Oliver on löytänyt itsestään sisustajan ja parhaansa mukaan pyrkii toteuttamaan taiteellista itseään. Ensimmäinen sisustuskohde on hiekkalaatikon edusmatto. Oliver oli ehdottomasti sitä mieltä, että kyseinen harmaa matto ei ainakaan kuulu yläkerran vessaan, jossa se oli vuoden päivät jo ollut. Matto löytyi millon mistäkin. Onhan se totta, että pitäähän se konkreettisesti omin silmin nähdä, miltä matto missäkin näyttää.
Tuota yllä olevan kuvan mattoa Oliver on siis viikon verran raahannut milloin keittiöön, milloin makuuhuoneseen ja milloin vierashuoneeseen. Sänkyyn se mielestäni ei ainakaan kuulu, mutta sitäkin Oliverin piti tietysti itse kokeilla. Pakko sanoa, että kissan kokoon nähden isoa mattoa raahaava murumussukka on jokseenkin koomista seurattavaa. Häntä pystyssä, pää ylhäällä hän ylpeänä saalistaan raahaa <3 .
Toinen suuri mieltymyksen kohde Oliverilla on muovipussit. Ilman valvontaa niitä ei uskalla esille jättää, sillä joka kerta pitää kokeilla, joko siitä hantaakista pääsee läpi. Joka ikinen kerta saan työntää kissan pään samaa reittiä takaisin josta se on hantaakin läpi tungettu.
Viikonloppuun kuului tietysti taas perinteinen ruuanlaitto-operaatio. Tällä kertaa tein korealaista Bibimbabia joka monine kuppeineen tarjoaa erinomaisen kissabuffetin 😉
Mutta koska minä olin valppaana, jäi pienet poloiset kissalapset vailla makupaloja. Snif. Näinpä piti poikien itse kaivella jääkaapista murkinansa:
Rankan ja kuluttavan ruuanhankintareissun jälkeen maistui tietysti uni <3
Ihanainen viikonloppu takana! Hyvin pitkälti vietin sen mussukoiden kanssa. Perjantai alkoi tuttuun tapaan ruuanlaitolla ja apureina tietenkin viralliset valvojat:
Yleisesti mussukat istuu kiltisti katsomassa operaation kulkua, mutta aivan taatusti jos selkäni käännän, kulkeutuu pienen kissapojan nenä kohti herkullisia tuoksuja. Tuon perjantaisen ruuanlaiton aikana mm. paistoin pekonia. Jätin ne paperilla vuoratulle lautaselle kuivumaan ja menin jääkaapista jotain kaivamaan. Tästä kun naamani käänsin kohti pöytää, niin siellähän se Oliver kultapulla mussutti pekoneita onnellisena. Uskoi kyllä kerrasta ettei näitä saa syödä, joutuu muuten lattialle!!!
Viljamin uusin harrastus on herkkukaapin kyttäys. Siinä ovien edessä se saattaa istua tovin jos toisenkin, raapia ovea ja maukaista sillon tällön. Lisäksi, ko. kaapista kun jotain tarvitsee, voi olla varma ettei sieltä tarvitse yksin mitään ottaa. Viljami on nopea. Nopeampi kun voisi kuvitella. Ja herkkukaapin avaamisen äänen kuulee sikeänkin unen läpi! Siellä Viljami sitten istuu kunnes joko annan herkkuja tai vaihtoehtoisesti hän itse heittää lattialle valitsemansa herkkupurkin.
Ainiin, teinpä muuten perjantaisen kauppareissun yhteydessä parhaimman löydön ikinä! Kävin Tigerissä pyörimässä, ja löysin sieltä askartelupurkin! Läpinäkyvä purkki täynnä Oliverin ja Viljamin lempileluja!!! Hintaakin taisi olla jopa 3 tai 4 euroa.. Ja mä kun olen käynyt kaikkien eläinkauppojen (no siis niiden missä nyt olen ylipäätänsä käynyt..) leluhyllyt läpi..etsinyt kaikista mahdollisista nettikaupoista ja ratsannut markettien eläinhyllyt..ja tietysti ostanut kymmenittäin eri näköisiä, kokoisia ja hintaisi leluja kotiin, jotta Oliverille löytyisi edes yksi lelu millä se suostuisi yksinään leikkimään. Vaan ei ole mikään kelvannut. Mutta voi sitä onnen päivää kun kannoin tuon askartelupurkin kotiin!!! Pojilla on hupia riittänyt! Varsinaista vipinää ja vilskettä ollut kun kaksi karvanaattoria juoksee häntä pitkänä myrkkypallojen ja -käärmeiden perässä! Tässä muutama tärähtänyt kuva Oliverin lempparilelusta:
Vähän vaan säälittää nuo liukuvat tassut kun pojat luistelevat päin seiniä.. En tiedä leikkaako kukaan niitä tassukarvoja polkuanturoiden välistä?! Mutta ne on niin pitkät ettei ole ihme jos luistaa. Onneksi on edes yksi suurehko matto jossa tassuilla on pitoa. Tai ehkä pitäisi ostaa enempi mattoja!? Niin leikkitanner olisi suurempi… Hmmm…ensi viikonloppuna Ikeaan!
Sunnuntaina oli taas operaatio kynsienlaitto. Siinä aina se 3h vierähtää ja samalla saa niskat jumiin kun kyyryssä kynsiä tihrustaa. Paikanpäällä valvojana oli, kukas muukaan kuin Valtias-Viljami! Luulisi noiden kynsiaineiden hajujen karkottavan innokkaammankin valvojan, mutta ehei..ei meidän Viljamia.
Sunnuntaina oli myös niin kaunis ilma, että päätin lähteä poikien kanssa ulos. Varustauduin itse lämpimillä vaatteilla, pidempääkin ulkoilua varten, mutta pojille riitti 5 minuuttia! Oli YÖK niin märkää ja HYI niin kylmää..
Nyt vaan odotellaan, että kevätaurinko alkaisi lämmittämään ja maa olisi ainakin paikoin sulaa, niin päästäisi pidemmälle lenkille. Siinä samassa saa itse mukavan happihyppelyn ja pojat uusia virikkeitä kun yhdessä ulkoillaan 🙂 . Noin muuten en ole piha -tai lenkki-ihminen, mutta mussukoiden kanssa ulkoilu on aina hauskaa <3.
Lomat on nyt lusittu ja mussukat palanneet työleiriltään ;). Heti keskiviikkona haettiin pojat kun päästiin lentokentältä kotiin. Pienoinen väsymys ja saamattomuus on sen verran vaivannut etten aiemmin saanut aikaiseksi päivittää kuulumisia. Mutta siis, loma meni hyvin ja pojilla kuulemma myös hyvin hoitopaikassa ”mummolassa” :). Kuulemma saivat vanhempani nukkua yönsä rauhassa, sillä pojilla oli kova työ päivisin isäni vahtimisessa. Siellä siis leikkivät majakkaa ja perävaunua. Jopa kuulemma saunaan piti mennä mukaan. Tästä syystä siis kutsun työleiriksi tuota aikaa hoitopaikassa. Varmaan rankkaa kun ei päiväuniakaan malttanut rauhassa nukkua..kun piti vahtia ja valvoa!
Kotiin palattua piti heti ekana leikkiä! Oliver heti raahasi lelutikun mun eteen vinkiksi:
Myös Viljamilla ja uudella lempparilelulla (neulottu kissa-kirjanmerkki) oli iloinen jälleennäkeminen! Sillä kirjanmerkillä onkin leikitty nyt joka päivä (ja yö!) kotiinpaluun jälkeen. En tiedä miksi niitä leluja pitää tunkea sellaisiin paikkoihin mistä niitä ei omin avuin saa pois. Päivittäin saan lempparileluja kaivella tikulla jääkaapin alta tai sohvan rahin alta..
Lauantaina tehtiin Viljamin kanssa itse pistaasijäätelöä. Oliver ei ollut tapahtumasta kiinnostunut, mutta Viljami vahti konetta sen koko 15min ajan kun jäätelö valmistui.
Ja tässä myös videolinkki samaisesta aiheesta: http://youtu.be/x3txtEZ8au8
En tiedä miksi lähes poikkeuksetta kaikki ruuat pitää peitellä.. Välillä se selvästi on mielenosoitus siitä, ettei kupissa oleva ruoka ole kelvollista.. Mutta tässä yksikin päivä Viljami heti ruoka nuuhkaistuaan rupesi sitä peittelemään, mutta melko pian ryhtyi kuitenkin syömään. En tiedä mitä taikapulveria Viljami siihen kaapin ovesta rapsutti!?
Mutta kyllä se edelleen on niin, että parhaalta ruoka maistuu kun se ei tule omalta lautaselta. Hyvin maistui Kristianilta saadut kevyt jugurtit kirpeillä marjoilla maustettuna:
Ja lopuksi jälleen pakolliset ylisöpöt unikuvat ja hieno poseerauskuva Oliver-mussukasta <3
Meillä ihmishenkilöillä loma senkun lähenee. Nyt täytyy ottaa kaikki ilo (?) irti kainalokaivureista ja unikavereista 🙂 . Murumussukat menee hoitoon mun vanhemmille. Siellä heillä onkin hyvät oltavat, kun on paljon tilaa ja palvelija myös päivisin läsnä 😉 . Mä kirjoitin poikien puolesta pienen ”ohjeistuksen” muistin virkistystä varten:
Pojat olisi varmaan halunnut tarkemmat säännöt, kuten: aamuruoka 6.00 + päiväruoka klo:14.00 + iltaruoka klo:21.00. Leikkihetket klo:6.05 ja aina 2h välein, kesto 20min kerrallaan. Rapsutukset: klo:6.30 ja aina 2h välein, kesto 15min…jne… Mutta jotta niin hoitajat kuin hoidokitkin pysyisi tyytyväisinä, piti löytää kultainen keskitie. Onneksi on ihana kissaystävällinen hoitopaikka niin lähellä. Murumussukoiden omat isovanhemmat :). Ei tarvitse jäädä miettimään osataanko poikia hoitaa oikein, kun tiedän, että kyllä osataan! Täytyy toivoa, että Viljami pysyy erossa orkideoista ja muista kasveista..!
Tällä viikolla Viljami oli jäänyt Kristianille kiinni tähtiananaksen torpedoinnista. Viljami sai ”soo soot” ja jäi portaille mököttämään loukkaantuneena. Sain tästä todistusaineistoa:
Raukka parka, järkyttyi kun toruttiin 😉 .
Ja kerrankin sain myös kuvan mussukkapainista! Sitä on niin yli-ihana seurata!
Muutoin ei taas muuta olla tehty, kuin leikitty ja olla möllötelty..
Nyt sitten saattaakin tulla jopa 3 viikon blogin päivitys tauko, kun muutamaan viikkoon ei tiistaista eteenpäin tule olemaan mitään päivitettävää.. Iso mussukka-ikävä kyllä tulee! Täytyy varmaan itsekin käydä näitä blogikuvia katselemassa päivittäin 😉 .
Rakkailla lapsilla on monta nimeä. Ja niinpä siis myös meidän mussukoilla. Tällä hetkellä yleisimmin käytössä on pidennetyt etunimet 😉 ”Vili-Veli-Viljamini” ja ”Oli-Oliver-Poikani Oliver” <3 . Ja nyt edellisyönä oli nämä pienet söpöliinit tehnyt tuhmuuksiaan. Olen aivan varma, että molemmat tietää ettei mun kukkia tai istutuksia kuulu syödä. En tiedä oliko pojat loukkaantunut, kun makkarin ovi oli suljettu yöksi (jotta eräät saavat nukkua yönsä välillä rauhassa, heräämättä kissoihin) vai mikä oli jutun juoni.. Mutta aamulla keittiön lattialle oli raahattu tällainen:
Ja kasvi, jota vaivalla olin töissä juurruttanut ja muutama päivä sitten istuttanut, näytti puolestaan näin ”onnelliselta”:
Kasvi ei ollut vielä ehtinyt kunnolla multaan juurtua, joten sieltä oli yksi kokonainen juurruke/kasvin alku (mikälie?) saatu juurineen revittyä. Ilmeisesti oli myös tullut vähän multaa syötyä, kun olohuoneesta löytyi kertaalleen syödyt ruohot mustassa liejussa lattialla. Niin, ymmärtääkseni tuo multa ei ole kovin terveellistä syötynä…edes kissalle..?
Ja jälleen kerran epäilykseni kohdistuu Vili-Veli-Viljaminiin… Välillä epäilen, että tuo mussukka todellakin on koira kissan vaatteissa, kun kaikki syömäkelpoinen ja -kelvoton tuntuu uppoavan. Väitetään myös, että kissan pitäisi luonnostaan osata välttää sille myrkyllisiä asioita. Luin mm., että peruna on kissalle myrkyllistä (?). Yksi Viljamin himoista on sipsi, eikä se sitä kyllä osaa välttää (!) :
Mutta kyllä se niin vaan on, että tekipä nämä kultamussukat mitä tahansa, ei niille voi olla vihanen. Ei vaan voi. Liian söpöjä ovat!
