Ilmeisesti jälleen kerran Viljami halusi teollaan osoittaa ettei ruokakupin kissanruoka ollut kelvollista. Perjantaina töistä kotiuduttua oli taas harrastettu saalistusta. Tällä kertaa kohteena ruisleipäpussi. Maaritkin kerran kyseli, että eikö Viljami tiedä olevansa kissa? Ilmeisesti itseään kaikkiruokaiseksi koiraksi luulee ;). Juu, siltä kyllä tuntuu. Ei kyllä ihan heti tulisi mieleen, että kissalle kelpaa kuiva ruisleipä. Ja tähän nyt vielä todettakoon, että kyllä meidän kissalapsilla on ihan aina ruokaa, siis kissanruokaa, tarjolla. Laadukkaita raksuja 24/7 ja tuoretta märkäruokaa 3x/pvä. Ei siis varmasti ehdi nälkä tulla – paitsi jos huvikseen nirsoilee. Tai ehkä Viljami ei nälkäänsä leipiä varastakaan, vaan huvikseen..kun on kiva pureskella!? Tiedä häntä..
Ja alla olevaan kuvaan viitaten, Oliver haluaisi muistuttaa ettei kuvan kissa liity tapaukseen millään lailla…
Tässä myös taas ne lakisääteiset päiväleikit:
Oliverin kanssa ihmeteltiin myös vessan kraanaa. Näppäränä ja fiksuna poikana Oliver tietenkin osaa myös juoda suoraan hanasta. Vaikka tykkää hän kyllä myös vain istuskella ja ihastella valuvaa vettä..
Sunnuntaina leivottiin mussukoiden kanssa isänpäiväkakku. Tässä kohtaa muistui mieleeni netissä pyörivä kertomus/ohje siitä, miten kissan kanssa paketoidaan lahjoja. Linkki ohjeistukseen löytyy esim. täältä: http://incat.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1197545947. Juuri samalta tuntui kun en jaksanut enää laskea montako kertaa nostin kissan pois pöydältä.. Se on kyllä kumma juttu ettei tarvitse kun sekunniksi selkänsä kääntää, niin leipomuksia on haistelemassa tai maistelemassa tilanteesta riippuen yksi tai kaksi hassuntassua… Tässä ensimmäisissä kuvissa olin juuri laittanut omenamenua kattilaan ja käännyin laittamaan omenamehun takaisin jääkaappiin. Mehu kattilassa on siis edelleen kylmää.. Mutta en taas ymmärrä miten omenamehu voi kissan mielestä olla kiinnostavaa!
Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä viittä vaille valmis kakku ja kakun vartija:
Meillä on mussukoiden kanssa aika selkeät pelisäännöt aamuisin. Tai ei ne pelisääntöjä ole, mutta tiukan tarkkoja rutiineja kyllä 🙂 . Arkiaamuisin kello 6.00 on varmaan yksi mussukoiden lempihetkistä. Silloin mun herätyskello soi ja alhaalta (?) juoksee hirveällä vauhdilla 2 pientä karvalasta miukuen ja maukuen ja toivottaen mulle hyvää huomenta ;). On se vaan niin paljon kivampi herätä kun saa heti kohdata hurinaa ja puskemista ja rapsutuksia vailla olevia pehmoisia murumussukoita <3. Toisinaan pojat kyllä käy jo n.puoli kuuden aikaan kyselemässä, että eikö kello ole jo ihan tarpeeksi lähelle klo:6:tta ja vois jo herätä..
Mutta siis, aivan ensiksi mennään alas ja mussukat saa ruokaa. En tiedä mikä nirsoilu taas on menossa, mutta toisinaan ruokaa vaan haistetaan ja sitten ”peitellään” mielenosoituksellisesti (kuten alla epäselvässä kuvassa).
Ja ruuan päälle pitää tietysti leikkiä! Oliver pitää huolen, että saa lakisääteiset aamuleikit 🙂
Siinä vaiheessa kun mä teen itselleni aamupalaa, on keittiössä toki myös pari pientä apulaista toiminnassa mukana..
Näistä apureista saa myös oikein hienoja ”taidekuvia”.. Tästä ensimmäisestä voisi taulun teettää, kun siinä Viljami vaan on yksinkertaisesti vähintään Euroopan komein kissa, ja jälkimmäisessä Viljami näyttää kuinka ko. paikalle pitäisi saada kissapatsas (tai sitten Viljami leikkii sitä kissapatsasta — huomaamattomasti muka vaanii ruokaa..).
Nykyään pojat jo tietää, että kun mä sitten lähden töihin, niin mä lähden yksin, eikä mukaan pääse.. Näinpä osaavat jo siinä vaiheessa ottaa rennosti ja suuntaavat päiväunille nro:1/100.
Perjantaina tehtiin mussukoiden kanssa taas ruokaa yhdessä ;). Pojat on ihan ykkösapureita aina. Vähintäänkin tarkkailemassa ja valvomassa prosessin kulkua, mutta myös hurjan mieluusti toimivat koemaistajina. Erityisesti Viljami.
Oliver tyytyy usein tarkkailijan asemaan. Paitsi jos tarjolla on lihaa, silloin ei pysytä karvoissaan. Mutta tällä kertaa pöytä täyttyyi pitkälti ihan tylsästä salaatista.
Kala oli uunissa, ja sieltä taisi nousta hyviä tuoksuja ilmaan:
Ja niin, meillähän ei kerjätä..eihän? Ja tavatkin on..(hukassa???).
Katottiin telkasta myös videoa poikien sukulais-lapsista, Salon pennuista! Siellä on 5 abyvarianttipentua, joiden touhuja seurataan facebookista kovin aktiivisesti! Anne lupaili myös, että kyllä pentuja saa katsomaankin mennä, kunhan ovat sen ikäisiä, että saavat ottaa vieraita vastaan ;). Ja mehän mennään! Siis ihan vaan katsomaan.. Siis ihan tosi vaan katsomaan… Mutta ainakin Oliver oli kovin kiinnostunut näistä sukulaisistaan:
En tiedä mikä tämän lauantaiaamuisen tempauksen tarkoitus oli, mutta hiekkalaatikon edusmatto oli raahattu vessasta keittiöön!?
Niin, ja näin käy kun pojat syö keskenään aamupalaa:
Ja viimeiseksi toivotetaan oikein rentoa viikkoa kaikille 🙂
Tällä viikolla saatiin taas Zooplussalta paketti ja siitähän riemua riitti! Niin itse laatikosta kuin sen sisällöstäkin. Isoon pahvilaatikkoon oli ”täytteeksi” laitettu sellaista muovia, jossa on isoja ”ilmataskuja”. Vähän niin kun sellaista jättimäistä poksauteltavaa paketointipehmustetta. Ja se oli Oliverin suosikki! Sitä muovia oli n.pari metriä kokonaisuudessaan ja Oliver otti missiokseen rikkoa jokaikisen ”ilmataskun”. Iloa siis riitti pidemmäksikin aikaa 😉
Ja seuraavana aamuna Oliverin projekti oli vihdoin saatu päätökseen. Työnjohtaja ja aliurakoitsija poseeraa työmaalla:
Toinen iloinen asia paketin sisällössä oli uusi kantokoppa. En vielä jaksanut koota sitä, joten se on ”puolikkaana” saanut maata matolla ja odottaa kokoamis-inspiraatiota. Mussukat on kyllä hurjan onnessaan tästä puolikkaastakin, sinne kun mahtuu kivasti kömpimään piiloon sen alle. Ja päällä voi leikkiä kukkulankuningasta!
Sain räpsästyä myös muutaman kuvan Viljamista, Valtias-Viljamista, katselemassa kaapin päältä alamaisiaan 🙂 On se vaan niin kuvauksellisen kaunis mussukka <3
Iloa useampana aamuna on riittänyt myös keittiön hanasta. Se on niiiin jännä 😉
Oliver jäisi mielellään pidemmäksikin aikaa tuota veden tippumista tapittamaan.. En vielä ole kokeillut, kuinka kauan menisi, että Oliver kyllästyisi!?
Näin ens alkuun täytyy tehdä oikaisu edelliseen merkintään. Kävi hillitön vahinko, kun ensimmäisestä varastetusta kroisantista tuli vallan väärä kuva! Se lattialla ollut olikin seuraus siitä pussista, joka oli vedetty kumoon pöydällä. Ja tässä todistusaineisto ensimmäisestä pöllitystä kroisantista, josta Viljami (väitän edelleen syylliseksi!) on reippaana poikana jo noin puolet syönyt:
Ja tässä myös kuva lauantailta, kun pojat oli Kristianin kanssa naapurissa Marjolla kylässä. Itse en siis ollut paikalla, mutta eihän tämä minun blogini olekaan 😉
Ja sunnuntaiaamu aloitettiin kotikampaajalla.. Asiakkaana ja palvelun suorittajana minä itse. Virallisena valvojana Valtias-Viljami. Toimenpiteinä tukan, kulmien ja ripsien värjäys. Erityisesti tukan värjäys kummastutti. Päätä olis pitänyt päästä tutkimaan lähemmin. Jostain syystä en päästänyt valvojaa olkapäälleni prosessin aikana…
Ja päivällä ruuanlaittoa valvoi Kuningas-Oliver:
Ja käytiinpä myös illansuussa sunnuntaikävelyllä ruskametsässä. Hyvä suojaväri mussukoilla näihin keleihin!
Ja illalla ehdittiin vielä leikkiä ja levätä:
Hauska viikonloppu siis oli – uskallan väittää myös mussukoiden puolesta 🙂
Keksin, että vaikken saa tänne suoraan videoita (niiden suuren koon takia) liitettyä, voin pistää videot Youtubeen ja linkit tänne! Kokeillaan toimiiko, tässä pitäisi olla Oliverin ja Viljamin ihmettelyt mukissa porisevasta berocasta: http://www.youtube.com/watch?v=dGrtm8RwIqY&feature=youtu.be
Viikon sisällä ollaan koko porukka syöty croisantteja ja eräät kummastelleet poreilevaa beroccaa. Mussukat ei ihan ollut varmoja kuinka pelottava asteikolla 1-10 tuo poreileva ja sihisevä aine lasissa oli… Croisantit taas masistui paremmin kun hyvin. Kai se kolmas kerta toden sanoi ja on uskottava ettei meidän huushollissa säilytetä croisantteja muualla kuin lukkojen takana, mikäli mielii ne itse pistellä poskeen. Kelpaa meinaa Viljamillekin! En tehnyt geenitestejä enkä ottanut tassunjälkiä, mutta kissani tuntien voin vakuuttaa, että kyseinen pikkuterroristi oli Viljami, ei nirso-Oliver..
Vietettiin siis tyttöjen kanssa viime viikonloppuna omaa brunssia, josta jäi yli mm. croisantteja. Jätin ne muovipusseihin pöydälle kun lähdettiin brunssin jälkeen kaupungille. Kotiin tullessa edessä oli:
Siivosin croisantin muruineen ja menin nukkumaan. Aamulla edessä oli:
Siivosin croisantin ja murut. Seuraavana päivänä pöydällä odotti:
Näistä kolmesta kerrasta opimme, että meillä asuu kissa, jolla on fiksaatio mm. croisantteihin. Onneksi ne on niin epäterveellisiä ettei niitä noin muutenkaan tarvitse itsellekään usein tarjoilla..
Ja sitten yks aamu odottelin berocan ”liukenemista” ja sain pari virallista valvojaa:
Oliver pysytteli koko ajan vähän kauempana..turvallisen matkan päässä.. Viljamin olis kovasti tehnyt mieli vähän tassulla kokeilla, muttei sitten kuitenkaan viitsinyt.. Esitys katsottiin kuitenkin loppuun asti 🙂
Vinkuvonku ja Yniver on molemmat kovia poikia seikkailemaan! Se on kyllä kiva, että pojat keksii tekemistä ja aktiviteetteja, mutta ihan kaikkiin paikkoihin ei mun mielestä aina olis pakko mennä. Mut enhän mä voi kieltääkään niitä söpöliinejä :).
Viljami on dyykkari - kaikki kelpaa..jämät ja ruuantähteet, myös roskiksesta..
Herkkupussista revitty pussinpää on edelleen "in"..
..ja se sattumalta niin sopivasti johdatti herkkupussin luokse 🙂
Herkkupussista ote hampailla..
..ja viskaus lattialle!
Sisällön voi sopuisasti jakaa Oliverin kanssa 🙂
Viljami mussukka ja Anskulta saadut kukat.
On se vaan NIIIIIN komee poika <3
Ja jälleen myrkkykäärme löydetty Oliverin raksuista...
"Mitä tänään syötäisiin?"
"Olisko ylempänä herkkuja..?"
"...ehkä tuolla..?"
"Jep, täytyy kurkottaaa...."
"Kappas, öljypullon pullon suu oli jäänyt kokilta nuolematta... - korjataan tilanne"
"Ja jälkkäriks vähän ruohosipulia.."
Keittiökaapin takana täytyy myös käydä aina kun kaappi aukeaa.
Oliver-mussukka..niiiiin söpö <3
"Leikitäänkö? Ihan vähän? Jooko?"
Tässä hyvä vertailukuva.. Katsokaatte nyt, iiihan erinäköisiä nuo pojat keskenään on 🙂 !
Oltiin lauantaina Masalassa URK:in näyttelyssä Viljamin kanssa. Tämä oli siis toinen kerta Viljamille ja Oliver ei tällä kertaa tullut mukaan. Se taisi olla virhe.. Tämä oli meinaa nyt kaiken kaikkiaan ensimmäinen kerta kun kumpikaan pojista oli ylipäätänsä ilman toista missään. Ei siis ollut veljeä jakamassa oudon tilanteen jännitystä. Viljami oli kyllä tosi kiltti, mutta ihan liian peloissaan. Aluksi kasvattaja-Jaanan kanssa pohdittiin kannattaako Viljamia lainkaan edes viedä tuomarin eteen, jos palkotila jatkuu. Viljami sähisi oikeastaan kaikille muille paitsi mulle. Mulle se vain miukui ja varmaan haki musta turvaa. Muutama tunti meni ennen Viljamin arvosteluvuoroa ja siihen mennessä Viljami oli jo sen verran rentoutunut, että päätettiin kokeilla ja katsoa miten mussukka arviointiin suhtautuu. Ei siitä tosiaan tullut mitään. Onneksi Viljami ei ollut agressiivinen, peloissaan vain raukkaparka, mutta tuomari ei pystynyt tekemään täyttä arviointia. Tai oikeammin sanottuna, huippuarvosanat Viljami sai, tuomari kehui maasta taivaaseen! Laskin, että 7 kertaa ”excellent” arviointi lapussa luki.. Mutta ”jatkoon” BIS/BIV tms. kisaan Viljamia ei voitu ottaa, kun ei haluttu niin pelokasta kissaa stressata enempää. Voi reppana-mussukkaa. Harmi kun nyt niin kovasti pelotti. Ei sillon elokuussa ollut mitään tällaista. En tiedä vaikuttiko se ettei Oliver ollut mukana, vai oliko tämä nyt teini-iän mukanaan tuomaa käytöstä..vai mitä sitten..!? Mutta koska tuomari tosiaan niin älyttömästi Viljamia kehui ja harmitteli ettei voinut valita ”jatkoon”, mun on pakko vielä kerran kokeilla näyttelyyn viemistä. Ens kerran Oliver mukaan! Ja jos Viljamia edelleen kauhistuttaa yhtä paljon, niin sit ei tartte enää mennä. Kaikista tärkeintä on murumussukoiden hyvinvointi <3.
Ja tässä vielä muutamia kuvia lauantailta:
Viljami sai kyllä eilisestä täydet kymmenen pistettä ja vielä päälle sen papukaijamerkin! Niin reipas mussukka oli, vaikka joutui mielestään inhottavaan koettelemukseen. Eli eilen oli taas sen pesun aika. Lauantaina URK:in näyttelyyn Masalaan. Tällä kertaa Oliver jää kotiin.. Mutta siis, eilen sain onneksi Jaanan (kasvattajan) meille kotiin Viljamia pesemään. Enhän mä itse olisi osannut niin hyvin, näppärästi ja oikeaoppisesti (ja naarmuitta) Viljamia pestä. Koko prosessi sujui hirmu hyvin! Ei Viljami tietty tapahtumasta tykännyt, muttei myöskään yrittänyt raadella meitä tai saanut Olivermaista paniikkikohtausta vedestä. Kiltisti seisoi kylppärissä. Toki pidettiin kiinni, muttei tarvinnut repiä ihoon uponneita kynsiä itsestämme. Tai kerran Viljami onnistui hyppäämään puolittain Jaanan selkään/olkapäille, mutta onneksi edellisenä päivänä oli kynnet leikattu. Tämänkin olin oppinut URK:in samalla viikolla toimittamasta lehdestä, jossa oli juttu kissan pesemisestä (ja kynsien leikkaamiesta sitä ennen) ja jutun olikin kirjoittanut oma kasvattajamme Jaana!
En valitettavasti saanut kuvia itse pesuprosessista. Viljamista tämä on varmaan onnenpotku, niin reppanalta piisamilta hän kun taas märkänä näytti… Viljami ei varmaan haluaisi jakoon näitä noloja kuvia 😉 Mutta tässä muutamia (huoonosti onnistuneita) kuvia siitä, miten mussukoiden ilta eilen pesun jälkeen sujui:
Viljamin pesun jälkeen Oliver oli melko epäluuloinen tulevan suhteen. Raukkaparka katosi sohvan alle piiloon, kun varmaan luuli, että seuraavaksi olis hänen vuoro joutua vaarallisen veden alle.. Olisin halunnnut näyttää yhtä Oliverin tassua Jaanalle, mutta en onnistunut kun pitelin silloin sylissä märkää Viljamia ja Oliver kökötti piilossa jossain sohvan alla taimmaisessa nurkassa..ihan hiljaa hiiskumatta.. Sieltä kun uskaltautui pois, oli epäluulo kuitenkin mukana loppu illan, kuten tuosta ensimmäisestä alla olevasta kuvasta Oliverin ilmeestä voi ehkä päätellä 😉
Sain taas alkuviikosta todistaa mussukkapainia :). Se on niin söpöä! Ja kissaralli kans! Harmi vaan ettei nuo meidän kamerat edelleenkään tahdo pysyä liikkeessä mukana, niin todistusaineiston laatu on heikohkonlainen.. Mutta kaikesta huolimatta ohessa muutama kuva kissapainista ja viimeisimpänä yksi kuva Viljamista, joka toi myrkkykäärme-saaliinsa mulle ruokapöytään <3
Välillä tuntuu ettei Oliveria huvita tehdä mitään muuta kun leikkiä. Ja hyvähän se on – pienen kissavauvan pitääkin leikkiä :). Mutta toisin kun Viljami, Oliver ei tykkää leikkiä yksin. Edelleen sulka on ykkönen, mutta enää ei riitä, että se sulka on olemassa vaan sen lisäksi pitää olla leikittäjä, jotta Oliver saa saalistaa ja metsästää ja vaania sulkaa.
Viljamikin osallistui sulan metsästykseen
..mutta Oliver omistaa tän sulan 😉
Saalis - suuri riikinkukko (no on se!)
..ja kohta Oliver spurttaa viemään riikinkukko-saalista eteiseen saalismatolle
Ja sit mussukat kävi myös lempparipaikallaan jääkaapin päällä. Oliver tuttuun tapaansa hyppäs mun olkapäille ja siitä jääkaapin päälle. Viljami taas ihan itte ”apupöydän” kautta. En tiennytkään, että se on niin taitava mussukka!
Nyt on mökkireissu takana. Ja olipa meillä taas hauskaa! Mussukat nautti täysin rinnoin mökin tutkimisesta (taas) ja ulkoilusta. Päästettiin pojat myös vapaaksi pihalle, mutta mä seurasin silmä kovana molempien touhuja. Välillä toinen katosi millon metsään ja millon mökin alle, mutta tulivat molemmat kutsuttaessa, viimeistään sillä kymmenennellä kerralla ;). Kuvaaminen oli hyvin haastavaa, sillä kuvauskohteet ei malttanut olla pahemmin paikoillaan. Mutta, muutaman kuvan sain kännykällä napsittua:
Oliverin mielestä oli superhauskaa kun kaikkien ovien päälle pääsi pölyjä pyyhkimään 😉
Uudessa autossa nro:1 kummallekin mussukalle - en vaan saanut molempia poikia samaan aikaan kuvaan..
Murumussukka ja murumussukan auto 🙂
Varmaan se ainoa hetki kun Viljami seisahti suunnittelemaan seuraavaa singahduskohdetta..
Viljami ymmärsi myös, että kissan kuuluu lämmitellä kaminan edessä
Harvinainen hetki, kun mussukat malttoi levähtää..
Läheisyys lämmittää <3
Ja pitihän pienokaiset peitellä päiväunille - ettei raukat palele!
Viikonlopuksi ollaan lähdössä mussukoiden kanssa Tammisaaren mökille hiirijahtiin! Harmittaa kun viimeksi se päästäinen pääsi karkuun. Nyt toivotaan metsästäjille parempaa hiirionnea! Olishan se kiva jos saaliiksi löytyisi ihka oikea hiiri. Sellainen mitä vois vähän maistaakin. En minä, en – vaan kissat. No, eilen käytiin terävöittämässä hajuaistia ja havainnointikykyä omalla pihalla ja omassa pienessä metsässä.
Jälleen kerran - kukkulan kuningas esittäytyy: Oliver the King!
Molemmat mussukat pääsi puuhun kiipeämään. Iphonen kamera ei taas pysynyt vauhdissa mukana.
Käytiin myös kallioilla, kukkuloilla autoja vaanimassa..
..jänskää, jänskää.
Ja heti kun tultiin sisään, piti mennä pienestä ikkunasta katsomaan, että mitä siellä NYT tapahtuu 🙂
Ja sit piti leikkiä Oliverin kanssa lempparisulalla!
Kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata, Oliver on oppinut sääli-ilmeen ja pienen poloisen olemuksen (ainakin osaa esittää) jotta saa huijattua ihmisparan leikittäjäksi! Sulkaa raahataan mukana ihmisen luo, jos ihminen on niin vähä-älyinen ettei kutsu-miau -äänestä tajua milloin Oliver pyytää leikkikaveria. Oliverin lempparipuuhaa on nimenomaan sulkalelun metsästäminen. Siinä ihmisellä on näpit vaarassa jos sulkaa ei ole kiinnitetty narulla kepin päähän. Oliver on nopea! Ja kynnet terävät..
Viljami ja Viljamin oma myrkkykäärme!
Ei taas iphonen tehot riittänyt terävän kuvan saamiseen sisävalaistuksessa.. Mutta olkoon. Yllä jokatapauksessa Viljami, joka vahtii vaarallista myrkkykäärmettä! Myrkkykäärme on ykkönen! Sitä voi jahdata päivät pitkät, eikä mukaan huolita niin kissaa kuin ihmistäkään leikkikaveriksi. Nää myrkkykäärmeet (kaikkiaan 3kpl) on kaikki vaan ja ainoastaan Viljamin omaisuutta! Joskus niitä tosin löytyy Oliverin raksukupista…hmmm…Kristian mietti josko Viljami suunnittelee veljensä myrkyttämistä!? Ehkä Viljami on tullut siihen tulokseen, että jaettu huomio ei riitä… 😉
Oliver vaanii sulkaa, jonka päällä Viljami istuu!
Sulka vapautui Viljamin alta ja leikit pääsi jatkumaan 🙂