Reissusta palattu!
Palasin eilen Rodokselta. Viikon varrella varmistin kyllä moneen kertaan, että mussukat voivat kotona hyvin :). Jätin tietysti Kristianille myös muistilistan:
Kuulemma hyvin oli mennyt, joskin Kristianilla oli ollut pitkiä työpäiviä, joten mussukat joutui olemaan pidemmän aikaa yksin, kuin ovat tottuneet. Mutta mun (ja erityisesti mussukoiden!) onneksi ulkoilemaan omalle pihalle oli päässyt joka ilta – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Olipa kerran naapurin koirakin käynyt meillä sisällä. Oli onnistunut kaivautumaan 2 (!) aidan alta meidän pihalle ja juossut kissojen perässä siälle. Ei siinä mitään ollut käynyt. Onneksi molemmat kissat oli vapaana ilman naruja jotta pääsivät juoksemaan karkuun. Selvittiin säikähdyksellä. Ja jo tänään Viljami oli innokkaana menossa haistelemaan tätä samaista koiraa. Ei siis jäänyt traumoja 🙂
Viljami jatkoi taas tänään kaivuuhommia meidän ja Onni-koira -naapurin aidan tuntumassa. Sai sinne jo ainakin yhden tassun mentävän raon 😉 Ihan vielä ei siis kissa siitä mahdu. Ja minä kurja vielä tein myyräntyötä ja täytin kuopan. Toisinaan Viljami kaivaa myös toisesta kohdasta nurmikkoa, niin meidän kuin naapurinkin puolelta, sen mitä tassullaan yltää:
Viljamin pakoyritys tallentui videolle 😉
Käytiin tänään myös pitkästä aikaa kävelyreissulla. Tunnin verran jaksettiin, mutta sitten ajattelin, että on pakko viedä mussukat vesikupin äärelle kotipihalle. Sen verran oli lämmin! Ja niinpä kumpainenkin piti ”lenkin” aikana useamman huilitauon. Mä sain silloin aina sopivasti hoitaa sosiaalisia suhteitani, eli tietty facebookata 😉
Oliver löysi kävelyllä hienon linnunsulan. Ne on aina aarteita joita on vaalittava 🙂
Ja koska oli niin ihanan lämmin päivä, niin kävelyiden jälkeen avasin aurinkotuolin pihalle ja oltiin mussukoiden kanssa siinä vielä varmaan 2,5h!
Ainiin, halusin taas piristää onnetonta kotiamme kauniilla kukilla. Mutta mun yritykset on tuomittu epäonnistumaan.. Ostin semmoisen perus-kukkakimpun, jossa oli joku jännä heinä aseteltu kukkien taakse. Olisi tietysti heti pitänyt ottaa se heinä pois, mutta ajattelin, että kun pojat saa ulkona syödä yltä kyllin ruohoa, niin nämä sisäheinät ei enää kiinnostaisi. No väärässä olin. Aamulla kukkamaljakko (okei, mun vika: juomalasi!!!) oli kaadettu ja heinä revitty kimpusta irti sekä kuskattu olohuoneeseen paremmille mussutusmaille. Siirsin heinän vedettömään maljaan muun krääsän kaveriksi, ja sain kuin sainkin ainakin toisesta syyllisestä (Oliver) todistusaineistoa rikospaikalla:
