Mussukoilla on kotona parikin omaa maisema- ja lintu-tv:tä. Yksi suosikeista on ehdottomasti yläkerran tv, jossa katselumukavuutta on ajateltu kissanäkökulmasta. Tv:n alle on jokunen kuukausi sitten koottu katselualusta (ts. tietokonepöytä), johon mahtuu varsin hyvin kaksi kissaa istumaan tai vaikka pötköttelemään.
Ja tietysti parasta on se, kun pääsee itse sinne telkkariluontoon lintuja vaanimaan ja ruohoa syömään ;).
Noin yleisesti ulkoilu molempien poikien kanssa samaan aikaa sujuu hirmu hyvin. Edelleen silti välillä harmittaa, kun Oliver haluaisi alussa ihastella ja haistella ympäröivää luontoa ja samaan aikaan Viljamilla on hirveä kiire parhaille lintuapajille. Tai sitten esimerkiksi tällä viikolla meille kävi niin, että molemmat pojat lähtivät hölkkään ja sitten juoksuun. Minä kannoilla. Pojilla oli hienosti molemmilla sama suunta, kohti polkua ja ylämäkeä..mutta..pinkaisivat ison kuusen eri puolilta! Mitäpä minä siinä sitten. En voinut puuta päinkään juosta. Jotain huutelin, että ”kääk” ja ”hei odottakaa”..mutta puu oli ylivoimainen este. Siihen loppui juoksut – meiltä kaikilta. Viljamia kävi vähän sääliksi kun sillä on ne naruvaljaat. En usko, että sattui tuo nykäisy, mutta tuskin mukavaltakaan tuntui, kun tulihan se PUUN TAKAA! HAHHAHHAA! 😀
No niin, vihdoin päästiin taas ulkoilemaan! Viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa, kun oli reissua ja muuta ohjelmaa tässä välissä. Ja nyt kun vaihdoin Viljamille ne punaiset naruvaljaat, on poikien erottaminen kuvista varsin iisiä. Eiliset otokset tuli suurin osa pyllypuolelta, kun pojat oli liikkeissään kameraa nopeampia. Mutta ihanan vihreältä luonto jo näyttää ja kivasti siinä korostuu myös mussukoiden kaunis turkinväri <3. Yllättävän hyviä kuvia sain vanhalla Nokiallani, normipuhelin kun on paraikaa huollossa.
Pitipä taas tässä yksi kerta vähän vettä tuhlata ja valuttaa sitä Oliverin iloksi kraanasta.. Sitä on hauska juoda, kokeilla tassulla ja myös ihan vain intensiivisesti tuijotella!
Ja jälleen piti tasapuolisuuden nimissä ottaa myös Viljamista kotikuvat 🙂
Siis kyllä vaan oli ihana palata kotiin! Ja ihaninta oli kun saatiin pojat maanantaina illalla kotiin <3. Taaskaan ei mitään ihmeellistä ole ehditty tehdä. Ollaan vaan nautittu siitä, kun ollaan vaan saatu olla…! Tässäpä siis olemiskuvia 😉
Aamuisin molemmat pojat haluaa juoda kaikista niistä mukeista ja kipoista vettä, joihin itselleni vettä lasken.
Ja sen lisäksi, että voi olla, kävellä, nuolla kipot puhtaiksi – täytyy matkalaukkuun varata kissan tai kahden kokoinen paikka siltä varalta, että taas tulee reissu eteen 🙂
Ruokaalaitettaessa on myös hyvä olla hollilla – usein kun myös herkkukaappi samalla aukeaa!!!
..sitäpaitsi, kauppakassi (muovipussi) on yhä edelleen erinomainen pesäpaikka 🙂
Vaan keksinpäs tänään sentään jotain uutta ja jännää mussukoille. Päätin suorittaa empiirisen testin siitä, millaisia Einsteineja meidän neropatit ovat ;). Laitoin kannettomaan muovipurkkiin herkkulihapaloja ja muovipurkin lattialle kyljelleen. Luulin, että olisi ihan piece of cake, vaan eipäs ollutkaan.. Iloa riitti muutamaksi toviksi:
Eikä haittaa tippaakaan vaikka naamaan olisi jo vedetty herkut, puurot sunmuut ruuat, aina maistuu pöydälle jätetyn öljypullon jämät 😉
Harmillisen pikainen päivitys, mutta parempi sekin kun ei mitään. Ja sateista huolimatta toivotamme aurinkoista viikonloppua!
Suuret kiitokset Marjolle ihanista kissapäivityksistä meidän reissun aikana!!! Sain päivittäin kännykkään kuvaviestejä. Olisin muuten päivittänyt blogiakin, mutta en onnistunut sitä tekemään hitaan wifin ja kännykän avulla. Eikä mulla ollut tietokonetta mukana. Mutta tässä nyt tulee kuvasarja:
Ihanalla lasitetulla terassilla pojat ilmeisesti viihtyivät paremmin kuin hyvin:
Maistui myös ruoka..
…ja…*KÄÄÄK!*
Nähtävästi malttoivat myös välillä torkkua:
Valitettavasti Marjo ja Emilia allergisoituivat meidän pojista, joten mussukat muuttivat viimeisiksi hoitopäiviksi Lolitan luokse. Onneksi oli ”varakoti” olemassa ja vieläpä kissarakas kissanomistaja hoitajana, joten ei ollut huolta poikien pärjäämisen suhteen. Joten suuret kiitokset kuuluvat myös Lolitalle meidän mussukoiden hoidosta!
Nyt lasken tunteja jälleennäkemiseen. Saadaan pojat kotiin vasta maanantaina illalla.. Voi tätä malttamattomuuden tuskaa!
Mun ja Kristianin reissun lähestyessä olen yrittänyt entistä enemmän lelliä mussukoita (jos se nyt on mahdollista) :). Tilasin pojille Zooplussalta teltat! Tai oikeastaan tilasin yhden, mutta Zooplus lähetti niitä 2 . Ei haittaa – en valita 😀 .
Ja taas on tietysti ulkoiltu. Lauantai aamuna Viljami oli tuhma ja karkasi valjaistaan kun vasta n.5min oli ehditty olla ulkona! Juoksipa vielä autotien yli ja yritti omakotilalon pihaan aidan alta. Sain napattua pienen paholaisen ja tästä tempusta joutui kotiin häpeämään ;). Oliverin kanssa jatkettiin kahdestaan:
Ja tietysti mussukoiden mukana hoitopaikkaan lähtee poikien oma Raider!
Toivotaan, että mussukoilla, Marjolla ja Emilialla on huisin hauska viikko yhdessä! Ja mikäli saan heiltä hoitoviikosta kuvia, postailen niitä jo joko Ranskasta käsin tai viimeistään viikon päästä kun palataan Suomeen.
Niin, mikäpä tässä ollessa. Pääsiäinen on takana ja ihmisväellä on edessä Ranskan reissu. Mussukat pääsevät Marjolle hoitoon. Mutta on se jännä miten nyt jo ikävä kolkuttaa, että kauheeta kun joutuu viikoksi pojat jättämään.. Noh, nyt on kuitenkin tämä viikko jatkettu ihan normaalia arkielämää. Oltu vaan ja ulkoiltu. Kuvia olen saanut ihan liian kehnosti otettua. Varsinkin Viljami onnistui livahtamaan lähes joka kerta kun edes yritin ottaa kuvaa. Mutta tässä edes muutama kännykkäkuva:
Ja koska tosiaan en onnistunut saamaan Viljaminia kuin yteen kuvaan, täytyy tasapuolisuuden nimissä liittää tähän muutamat kuvat viikon vanhalta ulkoilureissulta. Oltiin ihan kahdestaan pienen Viljaminin kanssa.
Nyt on pääsiäiset lusittu. Ja vaan kyllä mussukoilla kelpasi, kun joka päivä pääsi ulkoilemaan! Pääsi myös Tuomarilaan mummolaan, mikä on ehkä yksi suosikki paikoista. Siellä on meinaa niiin ihania korkeita hyllyjä, kaappeja, ikkunalautoja ym. ettei nukkuakaan malta! Myös ulkoiluttajia riittää, joten pojat pääsi yhdessä yksin ulkoilemaan :). Minä seurasin Viljamia ja Oliver sai äitini kaverikseen. Bongattiin vaikka mitä! Vanhempieni talon takana on pieni metsä, joka tuntui olevan elämää täynnä! Lintuja, oravia.. Rapisevia pusikoita, lenkkipolulla vaanittavia koiria.. Niin paljon vaikka mitä ettei ainakaan Viljami olisi millään malttanut lähteä sisään. Mutta onneksi sisällemenon aiheuttama pahamieli unohtui lähes hetkessä, myös sisällä kun oli niin paljon ihanaa tutkittavaa!
Kuvakooste Tuomarilasta:
Oliverin lempparipaikka (meinasi vain kerran pudota 😉 ) =
Ja maanantaina kun kotiuduttiin, oli pojat aivan puhki.. Nukkuessa meni lähes koko päivä!
Myrkkykäärmeiden vallankumous jatkuu. Ne kokoontuvat milloin missäkin laatimassa seuraavaa sotasuunnitelmaansa. Myrkkykäärmeitä johtaa Valtias-Viljami. Kokoontumiset tapahtuvat aina Valtias-Viljamin aloitteesta, Valtias-Viljamin määrittelemässä paikassa. Viikonlopun aikana on salakerhoja bongattu jo sekä keittiöstä että makuuhuoneesta. Myös myrkkypallojen on huomattu osallistuvan, erityisesti ruokatarjoiluun..
Kokousten jälkeen näyttää tältä:
Varsinaista vandalismia.. Pitääkö aina possutella!?
Terrorismia on tavattu myös pöydillä ja kaverukset saatu kiinni itseteossa:
Ja voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä paljastaa ettei järjestäytyneet terroristikissat pidä kilpailevista rikollisjärjestöistä, kuten pääsiäisnoidista. Yllä olevasta kuvasta voidaan nähdä, kuinka kilpailevien joukkojen käyttämät välineet pyritään tuhoamaan. Joskin, tuokin on vasta suunnitelma b. A-suunnitelmaan kuuluu pelottelu ja murina ovikellon soidessa. Ja lopputulos sunnuntailta: kissat = 5, noidat = 1. Eli 5 vihollisryhmää kissakaksikko onnistui pelottamaan tiehensä murinallaan ja pelottavalla ulkonäöllään, oven ikkunan kautta. Kohtaamisia ei tarvittu. Ainoastaan ensimmäiset viholliset saivan oven avaajan noiduttua..
Mutta, on tässä onneksi koettu myös vapaudenhetkiä ulkoilun muodossa. Ihania lenteleviä pikkupaisteja on niiiin mukava jahdata!
Mutta tarvitsee se suurinkin peto lepoa välillä..
Ja loppuun rikolliskaksikon yhteiskuva. Pysyttelevät anonyymeinä.
Ollaan taas melko ahkerasti tällä viikolla ulkoiltu. Ja aina matkan varrella on käyty ihmettelemässä sitä kadonnutta metsää. Tajusin myös, että se muka-näkemäni YIT:n sinivalkoinen kyltti olikin lähinnä vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Tietystä kulmasta kun katsoo työmaan suuntaan, näyttää siltä, kuin viereisen tien sinivalkoinen ”Kehä III” -kyltti olisi about työmaan päällä. Ehkä aivoni siitä sai väännettyä ”YIT:n”. Värit on samat ja kirjaimiakin on..ööö…NOLLA samaa.. 😉 . No, oli miten oli, keskiviikkoisen ulkoilun yhteydessä näin työmaan reunalla pienen A4-kyltin, jossa kerrottiin, että meneillään on pilaantuneen maan siivous/korjaus/putsaus -mikälie…
Kukkulan kuninkaat, Kuningas-Oliver ja Valtias-Viljami =
Tehtiin myös poikkeuksellisesti jo keskiviikkona tällä viikolla ruokaa. Olen yrittänyt opettaa ettei pöydällä/pöydältä syödä mitään, joten mussukat keksi, että jauhelihaboksin voi, sääntöjä kunnioittaen,tipauttaa lattialle ja nuolla siellä puhtaaksi..
Ja tottakai myös valmista tuotosta, makaronilaatikkoa, piti poikien päästä maistamaan. Oli kuulemma hyvää 😉
Sitten jäädään vain toivomaan, että pekkapoudat ja sääsammakot on ollut väärässä, luvatessaan sadetta viikonlopuksi. Jospa kaikesta huolimatta se aurinko pääsisi pilkahtamaan ja lämpöasteetkin kohoamaan, niin voitaisi mussukoiden kanssa ulkoilla pidemmän aikaa!
Juoksin ehkä noin puolet viikonlopusta Viljamin perässä ja yritin saada edes jotain kuvia Viljamista ja myrkkykäärmeestä. No ei onnistunut. Löysin perjantaina Tigeristä vielä toisen sellaisen askarteluboksin, joka on täynnä mussukoiden lempparileluja. Viljamille niitä myrkkiksiä ja Oliverille palloja. Viljami ylpeänä onnessaan kuljetteli niin uusia kuin vanhojakin myrkkykäärmeitä ympäri taloa. Mutta paikalla ei pysynyt. Esitteli kyllä kovasti saalitaan ja kuskasi niitä taas makkariin. Ja toistan yhä, ainuttakaan kuvaa en tästä saanut, vaikka kovasti heiluin kamera kädessä.
Ja koska ulkoakaan en uusia, jänniä kuvia saanut, on tyydyttävä söpöihin sisäkuviin:
Tässä väärä kissa myrkkisten kanssa kuvassa:
Ennen unettavia söpöilykuvia, on tähän väliin kerrottava meidän hurjimus-kovis-Viljamista! Oltiin lauantaina ulkona. Oliver kyllästyi (alkoi palella) jossain vaiheessa, joten jatkettiin Vijamin kanssa kaksi ulkoilua. Viljami on edelleen hirmu kiinnostunut koirista. Nytkin vastaan tuli kultainennoutaja ja Viljami lähti häntä pystyssä koiraa kohti, hitaasti haistellen.. Koirakin vaikutti kiltiltä ja innostuneelta. Melko rauhalliselta ja hiljaiselta. Omistaja kuitenkin kertoi, että koira ei varmaan ymmärrä, että Viljami on kissa. Haluaisi ehkä leikkiä.. Koira tuli rauhassa meitä kohti, mutta kun matkaa oli enää n.1 metri, Viljami nosti karvat pystyy, nousi takajaloilleen, etutassut ylhäällä ja sähisi. Koira perääntyi..Viljami ei! Päätettiin jatkaa matkaa omiin suuntiimme. Mitään ei siis käynyt. Ei Viljami koiraan osunut. En usko, että edes yritti. Kaiketi vain pelotteli koiraa ja kertoi kuka on pomo 😉 . Mutta se oli siinä määrin jännää, että pakenemisen sijaan Viljami valitsi hyökkäyksen/puolustuksen. Kovis-Viljami 😉 .
Niin…tuossa viimeisessä kuvassa se meidän pahamaineinen kovis-Viljami on. (Tokavikassa kuvassa on Oliver). Ei tuosta söpöstä karvanassusta uskoisi, että koirille uhittelee. Vieläpä itseään monta kertaa isommille!
Joo-o, näin se vaan on ettei mitään ihmeellistä ole sattunut eikä tapahtunut meidän mussukkarintamalla. On syöty, nukuttu, herkuteltu, opeteltu temppuja, metsästetty myrkkykäärmeitä ja palloja… Viljamilla tuntuu olevan kova työ myrkkykäärmeiden paimentamisessa. En nyt oikein tiedä, kuinka monta paimennettavaa Viljamilla tällä hetkellä on. Ainakin 6. Ehkä enemmän!? Ja toisinaan Viljami kuljettaa kaikki myrkkikset meidän makkariin. Sen lisäksi siellä (makkarissa) saattaa olla muitakin Viljaminin lempparileluja. Jos ne sieltä vie alakertaan lelukoriin, menee tovi, ja taas ne on paimennettu makkariin. Yleensä ainakin osa sänkyyn. Kai ne sinne Viljamin mielestä kuuluu..!? Aiheeseen liittyviä kuvia, tai muutenkaan uusia kuvia ei nyt ole, joten pöllin tähän Kristianin lähettämiä kuvia:
Ja sitten..en muista mistä tämä seuraava homma lähti liikkeelle, mutta toivottavasti poliisi ei vie minua vankilaan ajokortin väärentämisestä… 😉
Nyt on mussukoilla omat kortit niin kelpaa kissa-autoa ajella 😉 . Viimeisenä vielä ehkä maailman mainioin kuva Oliverista!
Oikein räväkkää viikonloppua 🙂
Taas oli viikonloppuna niin ihanat, aurinkoiset ilmat, että päästiin mussukoiden kanssa ulkoilemaan! Ollaan löydetty paistiparatiisi, jossa pojat saa vaania ja saalistaa lentäviä paisteja. Vielä toistaiseksi ollaan jääty saaliitta, mutta ehkäpä joku kerta tassuihin jää joku pikkutsirppi! Mä olisin tottakai aivan suunnattoman ylpeä, jos jompikumpi pojista saisi linnun saaliiksi – mutta en tiedä mitä naapurit tuumaisi jos tuon näkisi. Ymmärtääkseni jotkut oudot ihmiset on sitä mieltä ettei kissojen lintuja pitäisi saalistaa.. En tiedä. En ymmärrä. Mutta ainakin me jatketaan näiden liitelevien saaliiden metsästystä..tuli tulosta tai ei.
Ja voi sentään taas kun olin Viljamista ylpeä. Tuo pieni murumussukka kun oli niin fiksu poika, että osasi toistamiseen tehdä pienen pissakuopan hiekkaan, pissiä ja peitellä. Ihan siis tuonne ulos! Kyllä kelpasi. Kyllä olin ylpeä 😀 . Kaikesta sitä siis voi ylpeä olla…
Mutta, tässä taas linkki lyhyeen ”mussukat pesee” -videoon: http://youtu.be/7QmaCrbM9fU
Ja Oliverin pravuuri-asennon saattelemana toivotetaan rauhaisaa ja aurinkoista viikkoa!
Tällä viikolla vein taas pojat ulos. Muutaman kerran sain seistä paikoillani, kädet eri suuntiin sojottaen kun pojilla oli suunnasta erimielisyyksiä.. Mutta onneksi molemmat uskovat melko hyvin, kun sitten päätän mihin suuntaan mennään.
Kohdattiin myös pieni järkytys, kun ”metsä”, johon olin mussukoita johdattamassa, olikin kadonnut!!! Vielä viimekerralla siellä käytiin. Nyt se oli poissa. Tilalla kaivinkone ja YIT:n kyltit. Sniff.
..kaihoisasti katseltiin kadonneen metsän perään.. 🙁
No, löytyi onneksi myös jotain piristävää. Ne kevään merkit! :
Pojat ei ollut ehkä yhtä innoissaan kuin minä. Oli paljon mielenkiintoisempiakin juttuja 🙂
Sen verran on vielä kylmä, ettei mitään tuntien ulkoiluja viitsi harrastaa. Nytkin huomasin, että 35min ulkoiltua molemmat pojat jo kylmästä tärsisi, vaikka mielellään olisi vielä ulkoilua jatkanut. Tein päätöksen kaikkien puolesta ja suunnattiin oman kodin lämpöön. Siellä sopi lattialämmitetyssä kylppärissä peuhata 🙂
Kyllä aurinko ja lämpö vaan on mussukoiden mieleen 🙂 . Tai on se varmaan monen muunkin mieleen, mutta meillä ainakin selvästi huomaa, kuinka pojat aina löytävät sen pienenkin kolkan johon se aurinko edes hetken paistaa. Esim. matto on ihana. Pehmeä ja vielä osuvasti aurinkoisella paikalla. Sieltä bongaa hyvin usein joko kissan tai kaksi:
Myös ikkunasta katsellen saa ihanasti aurinkoterapiaa 🙂
Käytiin lauantaina myös mussukoiden kanssa ulkona. Sain kerrankin myös Kristianin mukaan, joten oli helpompi kun pojat saivat liikkua kumpainenkin juuri sinne minne halusi. Niin paljon pojat nautti, että mä vein vielä lauantaina illalla molemmat erikseen uudestaan pihalle. Valitettavasti todistusaineistoa ei tällä kertaa löydy :(. Mutta sen verran kerrottakoon, että Viljamin kanssa iltaretkellä törmättiin ihanaan koiraan. Se koira oli tien toisella puolella, mutta Viljami oli niin suunnattoman kiinnostunut tuosta tapauksesta, että löhdettiin tien yli koiraa haistelemaan. Ei päästy 2 metriä lähemmäs, sillä tuo koiraparka pelkäsi Viljamia!!! Häntä koipien välissä meni omistajansa taakse ”piiloon”. Omistaja selitti ettei koira ole ennen kissaa tavannutkaan. Ja kun tuo kaksikko lähti lenkkiään jatkamaan, Viljami olisi halunnut mennä mukaan. Muutama metri seurattiin, mutta koska koira oli edelleen peloissaan, jätettiin jäljitys seuraavaan kertaan ja ehkä toiseen koiraan..
